Sairaus ottaa nyt aika isoja harppauksia. En pysty kävelemään suorassa, en edes aamuisin. Hengenahdistusta on useammin joskin sen kanssa pärjään vielä. Nousen neljän viiden aikoihin ja nukun muutaman tunnin tuolissa.
Väsymys on lisääntynyt eikä uni tuo enää virkistystä. Siihen vaikuttaa myös se, etten saa käännyttyä vuoteessa kovin helposti ja lonkkani kipeytyvät. Olen laihtunut niin, ettei omia pehmusteita ole lainkaan. Alan muistuttaa luuhimmeliä...
Yritän ulkoilla aina kun Takkupäällä on aikaa viedä minua ulos, mutta hyi helkkari kun on kylmää. Tuulee ja onpa satanut luntakin ja räntää. Talvi tunkee päälle. On vaikea keksiä vaatetta joka olisi helppo pukea ylle ja olisi riittävän lämmin.
Jalkani on alkaneet turvota enkä tiedä millaiset kengät hankkisin. Samat kriteerit kuin vaatteissa: helpot pukea ja lämpimät.
Käytän rollaattoria sisällä mutta pelkään silti kaatuvani. Se ollut lähellä jo monta kertaa, mutta olen onnistunut pysymään pystyssä. Saa nähdä miten kauan tuuria riittää.
Tytsy vanhempineen oli eilen visiitillä. Takkupäällä oli leipomus vähän kesken kun tulivat ja tytsy auttoi kovasti ja sitten leikittiin piiloa. Aurinkoinen tyttö piristi ja hetkeksi unohtui kaikki vastoinkäymiset.
Aamut ovat päivän parhaita hetkiä, vaikka aamukahvit on jääneet pois. Luen lehdet ensimmäisen ruokasatsin tippuessa letkuun. Kun Takkupää herää, katsotaan telkkaria hänen aamukahvinsa ajan. Sitten puetaan, käydään kaupassa tai kävelyllä. Päivä alkaa rauhallisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti