Eilen käytiin fyssarilla Lihastautiliitossa. Olen käynyt siellä puoli vuotta ja moni asia on korjaatunut. Minulla on paha tapa narskutella hampaitani öisin ja sairaus vielä lisää sitä. Helpotti huomattavasti oloa kun fyssari Emma hieroi kasvojen lihakset rennoiksi.
Emma myös osaa asennoitua tähän vaihtelevaan oloon ja mielialoihin ja sen vuoksi menen mielelläni hänen vastaanotolleen. Nyt odottelen uutta maksusitoumusta ja jatkossa Emma tulee kotikäynnille.
Minun on vaikea luottaa toiseen ihmiseen ja sen vuoksi kaikenlainen kosketusta vaativa toimenpide on ahdistava. Siksi haluan pitää kiinni ihmisistä joihin luotan, kuten nyt Emmasta.
Fyssarilla päästyä kävimme asioilla, tai oikeastaan minä vain odottelin autossa. Mietin siinä istuessani, että elämän pitää olla tylsää, jos teollisuusalueen karu parkkipaikka on kiinnostava.
Viimeiseksi poikettiin kaupassa. Ostin taas uuden palapelin, vaikka juuri muuton yhteydessä annoin pois toista kymmentä palapeliä. (Toivoisin että palapelit pakattaisiin mahdollisimman pieniin laatikoihin.) Kaupassa oli kylmä. Nyt sen oikein huomaa, kun istuu pyörätuolissa kori sylissään ja odottelee, että toinen saa päätettyä mitä haluaa syödä.
Vaikka ei tuon enempää tapahtunut, oli siinä jo tarpeeksi ja nukahdin "ruokaillessani".
Äsken kävimme ulkona. Tehtiin lenkki Kerttulan puistoihin. Niillä on hienot nimet mutta ei niitä tunnu kukaan käyttävän. Oltiin melkein tunti liikkeellä, minä tuolissa ja Takkupää lykkäsi. Yhdessä vaiheessa jouduttiin kivikkoiselle metsäpolulle, mutta vaikka vähän hirvitti ja jalkatuet kolisivat kiviin, selvittiin siitäkin osuudesta.
Kaikki on hyvin, vain vähän huonommin kuin eilen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti