Pidän itseäni onnekkaana, olenhan sunnuntailapsi. Minua on siunattu monella hyvällä asialla. Suurin asia tällä hetkellä on se, etten joudu elämään yksin. En ilman Takkupäätä pääsisi edes ulos. Vaikka minulla on kaksi pyörätuolia en saisi vaatteita ylleni enkä ovia auki. Esteettömyydestä on puhuttu vuosikymmeniä mutta harva paikka on oikeasti esteetön.
Olen tähän saakka ollut kivuton mutta viime aikoina oikean käden sormet on alkaneet tuntua omituisilta. Kun laitan käden nyrkkiin sormiin sattuu. Tänä aamuna alkoi olkavarsi särkeä, kirjoittaminen ei tunnu hyvältä.
Keskivartalon lihakset alkaa myös pettää. Iltaisin kävelen koukussa enkä pysy pystyssä ilman tukea. Tarvitsen apua myös nukkumaan mennessä, en saa riisuttua itse enkä jalkoja nostettua vuoteeseen.
Vielä hoituu pesut ja vessassa käynti, mutta tuskin enää pitkään. Monta nöyryyttävää hetkeä on odotettavissa, toivon että Takkupää jaksaa. Vielä on asiat hyvin, joskin huonommin kuin eilen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti