keskiviikko 6. lokakuuta 2021

Inhat krampit

 


Heräsin yöllä siihen, että leukalihakset kramppasivat oikein kunnolla ja alahuuleni oli jostain syystä niiden välissä. Nyt näytän siltä että olen ollut nyrkkitappelussa.

Myös vasempaan jalkaan iski kramppi, mutta siitä sentään selvisin vaurioitta.

Pappa oli tänään mukana aamulenkillä ja huomasin, että joudun todella keskittymään saadakseni sanottua ymmärrettävästi asiani. Yksinollessa ei ongelma tietenkään tule esille.


Sen sijaan huomasin lenkiltä tultua, että myös niistäminen on hankalaa. Se ei jotenkin enää kohdistu oikein ja on siksi tehotonta. 

Kaikki tämä ärsyttää, mutta on vielä pientä tulevaan verrattuna. Elättelen vielä toivoa, että nämä hankaluudet johtuvat jostain, joka on hoidettavissa. Olen sunnuntailapsi ja elämäni on ollut helppoa. Tämäkin saattaa olla vain hankala vaihe, joka kääntyy vielä hyväksi. 

Olen silti varautunut pahimpaan. Tai olen niin kauan, kun en puhu siitä kenenkään kanssa. Ääneen sanominen onkin yllättäen niin rankkaa, että kyyneleet nousevat väkisin silmiin. Pitää siihenkin löytää jokin pätevä keino ja asenne, etten karkoita vähiä läheisiäni kokonaan. 

Tänään on tulossa aurinkoinen päivä, joten maalaaminen sujuu taas. Eilen oli niin pimeää, että käytin päivän lukemiseen. 


Ei kommentteja: