dagen efter

Oli eilä pikkujouluis. Juur ko ol Jerikoruusun kans tulttu siihen tulokse, et on kiva ko täsä iäs pääse pikkujouluist enne iltauutissi kotti, ni eiks mul menny aamutunneill saakk. Ei piräis koska sanno mittä asia varmaks.
Eilä viätetti Walon pikkujoului Kaukolan kartanos. Meit ol suuremp määrä ko viimäsvuan, mut tunnelma ol yht lämmin ja ihmise viihtysivä.
Kartano ol kaunis ko mentti, joka akkun ol valaistun ja ulkon paloiva soihru. Sisäl ol nii joulust, kaik Atten joultontu oliva piironkitten pääl, pöyril häne mammas kirjailema joulliina ja kynttilöi ja joulkukki joka pualel.

Mes saatti istu pöyttä ja meil tarjoiltti ette. Atte käve ain  kertomas mitä kullonki lautasel ol laitettu ja kaik maistus erinomaselt.

Jälkruua jälkke nousti pöyräst ja istutti salis, misä meijä musiikmiähe viihryttivä meit joulmusiikil. Eine aikka puheltti mukavi ja sit saattin kaffet. Kaffen kans hajannutti eri huaneissi puhelema piänis ryhmis. Joka pualelt kuulus puhesorina, nii et kyl kaikil vissi ol mukava.

Lopultas ruvetti tekemä lähtö. Mul ei ol kello, ni olin siin käsitykses et se olis siin kymmene hujakoil, mut Takkupää ilmott et kell tule juur kakstoist. Huh. Mul tul kiiru lopetta juhlimine, et Atte pääse maat ja Takkupääki ol menos toisel paikkakunnal kotti suara juhlist.

Sit ko olla jo menos Kaukolantiäl ni Runonkirjottaja soitta perä, et tulkka heijän kaut, juara klasilline skumppa yhres. Ko Takkupää ajo ni hän sai päättä ja yks kaks me kurvatti seuravast tiähaarast jatkoil.

Meil ol viäl valla rattosa hetki piänemäl porukal kynttilävaloses keittiös. Juttu meil piissa ain, olla sit misä hyvänäs. Lopultas mun ol jälles noustava ja kiitettävä seurast, ko pelkäsin et Takkupää nukku ratti kotimatkal.
Nii mes sit viätti kirjastotäti kototalos nurkal ja sit Takkupää toi mun kotti ja läks matka.

Koirat oliva hiuka semse muatossi, et mikä tämne kottituloaik on, mut ko pääsivä käymä hiuka pihal ni rupesiva sit tyytyväisen jälles nukkuma.
Ko olin saanu naaman pestyks ja kiipesin fällyje väli, ni soitin Takkupääl ja pirin hänel seura niinkaua et hän pääs kotti ja ovest sisäl. Kello tais oll yli kolme ko sammuti valo.

Seittemält nousi ylös jälles ja keitin kaffet.

Et ei mikkä riahakka tai prosenttpitose juhlat, mutko on hyvä seura ja tunnelmalline ympäristö, ni kaik viihtyvä ja aik kulu nii etei huamakka. Mul ol hyvä miäli ja on viäläki. Nämä oliva mun ainuva pikkujoulun tänäki vuan, enkä muit juur kaippakka.

Tänä on ohjelmas hiukan tyätöit, sit tarvittis tehrä joulusiivo ja häärät kaikkilai lauanta-asioi. Huamine päiv mene joulmyyjäisis ja siält tulles lämmitän saunan.

Mul on menny joulvalmistelu tänä vuan nii vähi, eten ol edes kortei tehny saati lähettäny. Joullahjoi en ol viäl ostan ko Taavil, enkä tiärä mahrank ostakka. En ol lainka miättin, mitä tahtoissi joulun syärä. Kaffeleippä mul on joulu varte nii et tulkka hyvä ihmise joulkaffel.

Jos mun joulsiivon tule valmiks ni haen jo tänä joulkoristet alas ja laitan paikalles. Muuto koko joul jää nii lyhkäseks etei kannat nährä vaiva. Sitä paitti mää tykkän ko on joulust. Ei niil lahjoil ja syämisil ol nii väli, mut se tunnelma. Et kerra vuares o juhla koton. Rauhalist (niinko meil ei ain olis) ja verkkast. Lämmint. Siisti. (taik nii hämärä, etei pöly näy)

Taikk on ne lahjakki mukavi. Tairanki tehrä ittellen paketin taikk pari ja koiril kans. Sit avata niit yhres ja ihmetellä, mist pukki on osannukki tämse osta.

Jaaha, ny vaikutta silt et voisis alka siivomise, ko jutu menevä iha älyttömiks. Valvomine ei sovi tämsil arvokkail rouvasihmisil ja yhteiskunna tukipylväil. Mene uskottavuus.

pussis

Nyy o joku joulkampanja meneilläs noil lehremyyjil. Kaks o jo soittan tänä.

Ensmäne ol karjala poikii, hää haasto nii sukkelast jot. Kehus et vaa hyvil vanhoil asiakkail tämne tarjous ja kyl mar koht laiteta tulema? Ko sanosin, et olen kui vanh hyvänäs ni en kumminka ikän ost puhelimes mittä, ni hän suutus. Sanos ens et näyttä silt ettet ol mistä muuhaltakka juur tilannu ja kaikkilai tekoselityksi sitä keksitänki.
???
Mikä tekoselitys se on, ko puhras periaate. Sitä paitt äijä puhus ittes pussi, ko myäns eten ol ollu asiakas isolt aikka.
Olkko ny siäl, pussis, vaik ens vuatte saakk.

Mihe sit joutu ko puhu ittes pussi? Olis kiva tiättä.

Ulkon on kaunist. Ja kylmä. Veissin koirat lenkil mutten tarkene. Karviaise kyl tarkenis.

Mul olis tyätöit, mikkä vaatis oikke isomma keskittymise. Sen tähre mul o vuarottaisi pikkula-asia, kaffejano ja vilu. Semmost sijaistoimintta, ko en saa alotetuks. Ylimääräse oire prokrastinaatio-kohtaukse lisseks o melkke liiaks. Eikä tähän ol troppi.

Piti lähtemäni kirkonkyläl, mut lahotin koko menon. Orotin paketkortti postist, ja kote sitä tullu ni en men sit ilmanka. Jos huame luanais paremi. Säästy pensa ja aikka.

Sen säästyne ajan voisin käyttä tyähö, jos saissin alotetuks. Huoh.

Puit saa raahat sisäl korikaupal. Sähkö säästy ko jaksa lämmittä puil. Ja puulämmin o paremppa ko sähkö-. Mun miälest.
Eilä aamun lopus sähkö keske. Kaffenkeitin sai juur tuupattu veret suarattime, ko pimeni. Onneks mul on ain tikkuaski taskus ja kynttilä pöyräl. Kynttlä valos koiti sit lukki lehte ja piri kaffemuki hellareunal ain välil, ko tuppas jähtymä. Hellas ja kamari uunis oli tulet, ko piti hiuka lämmittä.

Melkken tunt meni enneko valkenus jälles. Kerra siin välis vilkat, mut sit pimeni taas. See huan puali on tämses yksiasumises, etei koska voi oll varma, et onk sähkö loppun johrost vai sulake palan. Nykysi sähkömittar o ulkon kaapis, ni ei se selvi millä äkkivilkasul et onk tropp palanu.

Taikk ei ne enä mittä pala, ko menevä pois päält. Mikkä ei ol niinko enne.

Mikä on toisaltas hyväki. En juur kaippa sitä aikka, ko sähkömittar ol tuva seinäs, ja ain ukonilmal siit löi pitki sinissi liäkei ko salamoitti. Kerra meinas Saimi-tätilt kärventty tukka ko hän seisos tiskamas hella eres.

Mut eilä aamust ei siis ukkostan, sähköt men poikk muist syist. Auto ol ymmärrettävästen hiukan jähmiä ko piti lähte, sill et hän ei ollu kerjenn kovaste lämppemä. Hän lämpes kyl matkal, mut sit olin mää vuarostan kohmes, sil et vaikk neiti Siäväne on muuto hyvä ja reipas auto, ni yks puute hänes o: hän ei puhal lämmint ilma konteihi. Polvitaippete lämmitys riittä häne miälestäs oikke hyvi, mut mul o semse konti, et niit tarvittis lämmittä varppaist kans.

Aurinko ruppe laskema, vaik paistaki viäl metäreuna ylitte. Pikkulinnui o syämäs ja hiiriki näys käyvä heijä joukos hakemas eväst.

Jaaha, mitäst oikken tekis? Jos siis ei tee niit töit iha viäl...

talvist elo

Otsikost jo voi päätell, etei mul ol mittä erikoist tapattunu. Ole ollu vaa.

Eilä olin ensiks kirkonkyläs asioil. Sain kuluma kolme tuntti siäl. Ei mittän käsityst, mihe se aika meni.

Ehtost lämmiti tiätyste saunan, ja nautesi siit. Menin aikasi maat.

Tänäpe ole ollu sisäl, mikä ol viisast. Ulkon o pakane kiristyn koko päivä. Aamul noustes ol 17 astet mut ny on jo 20.
Siit hualimat tyämiähe tuliva ja laittoiva loput laurat seinäl. He pyysivä seittemä lautta lissä, mää ostin kymmene ja kaks on jälil. Lupasiva tulla tekemä traput uurevuare jälkke. Menevät kuulem pariks viikkoks mammate tykö.
Toivoti heil hyvä joulu ja kiittelin kovaste. Nyy sit vaa oroteta lasku.

Sisko on tullu takas kotti. Hän ol hiuka matkoil, kolm viikko Thaimas ja kolm päivä Pariisi lentokentäl. Hän tykkä elät jännittäväste. Ole oikke ilone, ko hän o nyy lopultas koton. Mää tykkä hänest.

Olemise lisäks olen lämmittän uunei tavantakka. Onneks on puit. Lehrest luin, et Ilmatiättelaitos ennusta kovie talvie loppuvan Suamest kokonas. Ei silt tunnu ko käy pikkulas. Lumi narsku jalkate all teräväst ja hanki kimaltele lampuvalos ilosest. Ei tiattoka lauhast ilmast. Eikä ol väliksikä, sil et tämmöst talvel kuulu ollakki.

Peurat kerkesivät mettä ennenko sain kameran esill, mut on kaunis aurinkoinen päivä kumminki talles.

Kosk tua kataja on noin korkkiaks kasvan? Saunal tarvitte keksi jonkunäköne kivijalankorvike.

Sali uunis on tuli.

Kovi epäselvä kuva tule, ko otta ilma salama ja hytise pakases.

Tämselt näyttä ko meil tule ehtohämys. Joka akkunal on kynttelikkö, täsä viäl sinises hämäräs.

Nyy ulkon on jo pimiä. Olen tehny hiuka tyätöit ja huushollannu. Koirat on sitä miält, et heil olis ruakaika. 

Meinan katto telkkarst ehtol sen FST:n sarjan Colorado Avenue. Sattumalt kattosin ensmäisen osan ja tykkäsin kovaste. Tänä tule jo viimäne, nii et aion valvot ja kattel senki. Sarja perustu Lars Sundin romaneihi, mitkä olen kans lukenu. Suasittelen. 

turina

Olin eilä hemmotteluillas kirkonkyläs. Ens hoiretti käret, oikke pitkän kaava mukka. Kuaritti, laitetti naamio ja montlai rasva ja seerumi.
Sit liotetti jalkoi yrttkylvys ja hiarotti niihi öljyi krampei vasta.

See jälkke saatti kaavu yllen ja istutti sualahuanes hiljasuures jonku aikka. Hiljast musiikki kuulus ja sualakone hurina. Ei kuarsattu itte.

Sit ol viäl tiaros vesipatjal makkamist. Se ei ollukka tavaline pisina, se truuttas vett koval voimal selkkä ja jalkoihi ja hiaros oikke mukavaste. Siin olis viihtynny kauemminki.
Lopuks syätti piän iltapala ja juteltti mukavi. Piänes seurustelutilas oli taulutelkkar seinäl, ja siin näkys koko aikka takkatuli. Hiljane ritinä ja napse kuulus niinko tulest ainaki.

Koton käytin koirat ulkon ja anno ruakka heillekki. Sit menin koht maat ja nukusi ko torakk aamu saakk. Ja päätin, et joulpukk tua mul lahjakortin sin hoitola.

Tänä olen lämmittän uunei siit saakk, kon tulin kotti. Ulkon pakane kiristy ja sisäl kiristy mun niskan. Korvantaus on kippi ain vaa. Hiaromine auttais, mut ei ol kettä nyy hiaromas. Särkylääkkel ja lämpimäl hauttel olen joinki pärjän.

Siivosin lämmittämise ohes tuva astiakaapi. Alakaapis ol hamsterin pesä: kuka jumalsiunakko o keränn semse määrä tyhji muavikepui? Ja kermapulloi? Ja jukurttämpärei? Sais tarkistutta pääs.
Heitin kokonaist kolme pois.

Sit ko kerra olin ruvennu, avasin pöytkaapi oven kans. Koirat luuli, et tänä saa kaks kertta ruakka ja tulivat koht haistelema ruakaämpäriäs. Ko olin saanu heijät karkotettu ni rupesin nostelema kaffepurkki ja muit tarvikkei pöyräll. Ja nii vaa löyrys ylivuatissi jauhoi, jotta iankaikkissi pavui ja pari mannaryynipussin loppu. Ja pussilline paistettu sipula.

Ahneurel ei ol raja. Pistin sipulat takas kaappi.

pikkast vaja valmis

Eilä ol kaunis päivä. Olin kyl aika pettyny, ko avasin kuvat konel, sil et kuvi ottaes aurinko paisto, mut kuvas sitä ei näy.

Tua kökö tosa keskel puska juures o mun kissapatsan, mink vein räkätinpelotukseks suvel. Hän o ain enne istun trapul oven viäres ja ny on niin tyhjä muatost ko katt istuki trekoolis.

 Tämä näkymä ei muutu. Vähemä lunt ko viime talven, mut enemän ko suvel.

Ja siin hän ny on, mun siävä ylellisyyslaitoksen. Voitteks kuvitell: laura lopusiva keske. Kävin tilamas kymmenkunt lautta lissä ja muutama trapui varte. Sunnunta jatketa taas.

Kui voi vastusta näin pali? Eikä meijä suvus ol kettä Iisakki eres...

Olen virittän ny ehtoste joulvaloi akkunil. Ajastimien kans syttymä ja sammuma sama aikka. Ans katto kui onnistus. Yks kellokoneist o semne, etei se pysy ajas. Se eristä taik jätättä ja sitä saa ain oll rukkamas. En ikä muist mikä se niist on, enkä kyl tiär mitä sil tiaroll tekisinkä, ko en kumminka raskis heittä sitä menemä.

Lisseks mul on hiano kirkas valoverkko suures katajas sauna nurkal. Se on kaunis. Taik molema on, katajaki ko latva on korkkemal ko saunan rästäs.

Muuto onki ollu taas tavaline tyäpäivä.

ittenäist elo

Terveksi täält hankien keskelt, ittenäine Suami.

Heräsin tänäaamust naulpyssyn paukkina. Mun laura-asentajat oliva tullu seittemält töihi. En ol viäl käyny morjenstamas heit, tehkö nyy rauhas.

Ensiks tunnus kummalliselt, et ko ittenäisyyspäivän töis, mut sit huamasin, et heil tämä on tavaline maanantai. Ja hyvä nii, sil et munt ei häiritte ja ko mul ei ol naapurei näköpiiris, ei kettä muutaka häiritte. Ja tyä eristy jälles eine.

Taikk jos hyvin käy eikä saha kuale ni voi tull valmiksikki tänä.

Olen ollu koko viikolopu itteni kans rauhas. Elän niinko sisälpäi. Toimittelen hiljalles askareitan, mut pääs käy kuhina.
Ei mul mittän täit ol, see o sisäist kuhina. Ajatuksi. Asioitte selkkiytymist ja järjestymist. Mittasuhteitte hahmottumist ja luattamukse lisäntymist. Mist seura hyvä olo.

Hyvä olo o kyl vaa pään sisäl. Ulkopualel mul o joku niskalihakse kramppi ja tulehrus. Perkuleen kippi, ei saa nukutuks eikä voi käänttä päät ilma et silmis leisku. Oikkian korvan takan o niinko piukal veretty naru, ollu jo muutaman päivän. Eiläne saunaka ei helpottan, mikä o huano asi.

Ulkon sata lunt. See o paha, tarvitte men lumitöihi. Mut se on pakkaslunt, mikä o hyvä, ko se ei ol nii raskast.
Koira tuleva iha lumipaakui täytte ko kahlava lumes. Vaik he on ny hianoks kynitty, ni vatt- ja koipikarvoihi paakkuntu lunt, minkä he sit varisteleva pitki tuva lattia ko tulla sisäl.

Lintulaural on elämä niinko ennenki. Mun suureks iloksen töyhtötiaine on nyy vakituine viaras ja yks päivä käve pikkutikkaki omenpuus. Viherpeipoi o vähemmän ko aikasempin vuasin, mut tintei sitäki enemmä. Istusi eilänki toist tuntti puulaatikon pääl kattelemas ikkunast heijä syämistäs. Kuka tarvitte telkkari?

No tänän tiätysten tarvitte ol, ko katota linna juhli. Juara kuahuviini ja kattella, ko president kättele. Huamata kaik hiano puvu, kamppamat jääne tuka ja huanot tissliivi taik ryhdi. Huano yhristelmä, nua. Olen ain ajatellu, et vähemmä hiano puku, mut tukk hyvi,  kunno alusvaatte ja hyvä ryhti olis ussemmil osallistujil paras resähti.
Uskokka vaa, ko sanon, et sopimattoma alusvaatte pila mone juhlija illa. Taikk esiintyjä esitykse. Jos tissliivi olkain kinna taikk alushousu ova ahta, ni ajatus o valla muuhal ko piräis. Puku ei näyt miltä jos siäl sisäl o viimäsvuatise, loppunkäytety liivi mik ei tue enä eres kestävä kehityst ja jos kantaja pääl päätteks kävele ko mollamaija.

Ryhrist tul miäle, et mul o semne kans karoksis. Huamasin, et kävelen koukus, istun lysys ja vissi makkanki kiamural. Olenkin täsä tehny vanha vuare luppaukse ja päättän opetell suaristama itten jälles. Jos vaikk joku syksy tulis kutsu punasel matol, ni en olis ainaka vetelä muatone.

Nii et ehtost o jälles hauska ajaviätet tiaros.

yllätetty

Nyy o joulkuu! Olettek huamann? En yhtä muistan eilä ko sopisi kyläreissun täks päiväks.

Kui se ny jo alko? En saanu viäl marraskuut eletyks ja nyt piräis ruvet joulkuut toteuttama. Tairan jäär pois kyyrist seuraval pysäkil.

Tänäaamust ol melkke lämmin, ko pakane ol puronnu puale alkuviiko lukemist: 7,4 astet. Koirakki katosiva jonnekki puutarhan peräl vissi ketujäljei haistelema eiväkkä meinan tulla lainka tuppa. Eilä viäl orottiva munt rapu eres joka kert, ko ulkon käytti.

Avatti maanantaehtost linnuil ravintola. Tiaissi tul koht syämä, ja joku siimahänt alakerrast. Melko hiljast kyl on aikasemppi vuassi verrattun, mut eiköhän kaik lähiympäristön nälkäset löyrä paikal niinko ennenki.

Mul o vissi maroi: koko aja o nälk mut sit ko syä ni on koht ähky olo. Tairan marotta itten samal ko koirakki.

Menen koiritte kans kyläilemä. Visiti yhteyres koirat trimmata ja mun aikan kulu pennui kattelles. Semse piäne, kuure viiko ikkäse pennu ova sit hauskoi, vaik ne on kamali kakkatruuttei. Koko aja joku on kyykylläs. Sitä ei tul ajatelleks ko näke vaa piäne aikka taikk yhren kerrallas, mut kolmestakki on jo kova vähti ja ussema vaati jo kokopäiväst puhtanpitohenkilökuntta.

En ol ottamas uutt koira. En.

Joku kraappi munt vähä väli. Mul ilmesty kraappemi iha ilma havaintto, et kukka olis likelläkä käyny. Taik et olissin sohin ittiän terävil taikk karhioil esineil.
Seljäs o iso rupi, kämmensyrjäs piänemp ja mont pikkust eri pualil. Jos olissin toiseuskone, ni pyyräissi jonku karkottajan paikal. Nyt täyty varista haavapulveri vaa ja toivo ettei ne tulehru.

Tänä aamuste makasi pitkä aikka seljällän ihmettelmäs, et mikä on ko ei mikkä asi ahrista. Rupes oikke hualestuttama, ko ei yhtikä mikkä ollu huanoste. No, sit ko nousi ja hain lehren, ni huamasin sen joulkuu alkamise ja sit olo ol jälles normaal. Mut ei huano: pualen tuntti men iha loistokkast ilma murhettumist....

Ei vaineska, mää tiatoseste vältän murhettumist viimässe saak. Sit ko on pakko, ni annan seinän kaattu niska. Hyvi onnistu molemmat.

Ny täyty siirttä se kyläreissu huamiseks ja ruvet jatkama töit. Ehtoerel o jälles tiaros grafiikantekko.