...että ensimmäisenä virallisena eläkepäivänä palasin töihin. Olin luvannut että jatkan perehdyttämistä vielä sen aikaa, kun asun paikkakunnalla. Tulivat sitten heti pyytämään päiväksi.
Sohvi ei oikein tykännyt, kun joutui taas olemaan yksin. Nyt se vahtii ja kulkee perässäni. Olin nimittäin eilen jo toisenkin päivän toimistolla.
Pitäisi vihdoin panostaa kunnolla tämän asunnon myyntiin, että pääsisi tästä välitilasta.
En itsekään oikein ollut innostunut työhön paluusta. Silloin syyskuussa ajatus tuntui hyvältä, mutta huomasin nyt, että mieluummin olisin jo jättänyt työasiat sikseen. Päätinkin eilen, että rajaan tehtävät pelkästään perehdytykseen. Ei ole edes järkevää ottaa uusia asioita kontolleen, kun ne joutuu kuitenkin jättämään kesken.
Pääsin eilen jatkamaan sukututkimusprojektiani. Sain Keskimmäiseltä vanhan läppärin, jossa on Linus-käyttöjärjestelmä eikä aiemmin käyttämäni sukututkimusohjelma pelittänyt siinä ollenkaan. Eilen löysin sattumalta ohjelman, joka toimii.
Kaiken hyvän lisäksi jo keräämäni tiedot voi siirtää tähän Omat juuret-ohjelmaan, joten kaikki tekemäni työ ei mene hukkaan.
On vain sellaista hommaa tuo kirkonkirjojen ja muiden arkistojen kaivelu, että tulee helposti istuttua neljäkin tuntia kerrallaan. En edes huomannut, vaikka ranneke huomautti usean kertaan, että olisi aika liikkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti