Joinakin aamuina meillä on pitkät varjot. Jos olemme liikkeellä aikaisin, tarvitaan jo heijastin kummallekin.
Tänä aamuna kahlasimme sohjossa, kun räntää satoi suurina riekaleina. Maa on vieläkin valkoinen ja edessä taitaa olla syksyn ensimmäiset liukkaat.
Eläkeläisen kiireet on sellainen perusolettamus. Että eläkkeellä on niin paljon kaikenlaista puuhaa, ettei oikein mihinkään ehdi.
Huihai, sanon minä. Jos joka paikkaan lupaa mennä eikä osaa mistään luopua, ei kannata puhua kiireestä sellaisena ulkopuolelta tulevana ilmiönä, jolle ei mitään mahda.
Olen tietysti vielä vähän jäävi puhumaan eläkkeellä olosta, kun sitä on takana knafti parikymmentä päivää, josta siitäkin olen ollut töissä neljä päivää.
Kulttuuriseuralla oli viikonloppuna pienimuotoinen tapahtuma Seitsemän veljeksen 100 v juhlavuoden kunniaksi. Viimeinen kahvitus seuran puheenjohtajana, vielä syyskokous ja sitten voin luopua vastuusta.
Sen jälkeen on vielä kaksi yhteisöä, joiden luottamustehtävistä on päästävä eroon. Ikinä en enää ota vastuulleni minkään yhteisön toimintaa. Olen sillä saralla osuuteni tehnyt.
Muutto ei ole yhtään lähempänä kuin viime viikollakaan. Kaksi ostajaehdokasta on käynyt, joista toisen pitää myydä ensin talonsa ja toisen neuvotella pankin kanssa. Ellei mitään ala kuulua, laitan homman välittäjän murheeksi.
Mutta ei tässä toisaalta mikään varsinainen kiirekään ole. Parhaita päiviä on sellaiset, joina ei tapahdu mitään. Niitä on valitettavan vähän :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti