hualenpitto?

Ole istun täs kone viäres ny jo tunni. Hiuka tyätöit ja hiuka plokilukemist. Tulin tähän ko Takkupää läks ja ykskaks huamasi et päiv valkentu akkunan takan, mut ei ol ihmekä ko katto kello.

Mut ei mun pitän teil ajankulust puhella, ko iha muist asioist.
Sain joku aik takasi kirjen sairalast. Siin ol lähete labra ja kaks kyselykaavaket. Saattes sanotti, et mul o v. 2005 asennettu metalline liukupinta lonkkanivelesse ja ko tämste liukupintojen kans o joillaki ollu hiuka onkelmi, ni potilasturvallisuure takia kaik liukupinnotetu kutsuta tutkimuksi, vaik sairala ei ol asentanukka juur niit onkelmallissi pinnottei. Ensiks verikokkel, myähemi makneettikuvaukse ja poliklinikal.
Lisseks kehotetti täyttämä kyselykaavake ja ottama se mukka tohtoril tulles.

En oikken tiänny mitä olissin ajatellu.
Tosi on, et mul laitetti metallipinnote, oikken titanist, ja seeki, et se tehti vuan 2005. Mut heilt o jääny huamamat, et se pläkkipeltipinnote kulus puhki kolmes vuares ja vaihretti keramikkasse v. 2010. Et see siit potilasturvallisuurest.

Olen niin pirulline ihmine, varsinki näin ko o kovaste huan jakso ollu jo piremmä aikka, et meinan menn tutkimuksi ja orotta, kosk he huamava itte, etei mul ol enä sitä DelMonte-nivelt.
Ja ellei he sitä huama, ni mun tarvitte vissi tehrä tutkimuspyyntö jonnekki, sil et joku roti täyty pittä ihmiste ronkkimiseski. Joskus käy miäles et piän rahallinen korvaus voisis oll paikallas, vaikkei se terveyt palauttaiska.
Täytin sit sen kyselylomakkeki. Taik molemma. Ensiks nykyhetken mukka ja sit kahre vuare takase tilantte mukka. Eikä niis ol ero ko yks pykälä. Mun on siis olemisen kohentun hyvi hiuka.
Ja ny on sit tua leikkamaton nivel ruvennu risama kokoaikkasest. Se särke yät päivät ja on kippi istu sit taikk makka. Hiuka hirvittä ajatell et see tarvitte leikat lähitulevaisuures.

Nyy lähren kuitenki sin verikokkel. Ja ehtost sutima munsterjelmi. Jottan kiva sentä mailmas.

kulttuurelämä

Meil o jälles alkan Kusta Hiaka kulttuurviikko. Eilä oliva juhlallise avajaise Lukutuval. Sen jälkke ol pianokonsertti ja sit saatti kaffet. Ja viäläki riit ohjelma: Fredriikka-salis ol tairenäyttely avajaise.
Läksin kotto yhre mais, käven äänestämäs ja meni sen jälkke suara Lukutuval. Koton oli jälles pual seittemän korvis.
Nyy on sit koko viiko kulttuurtapahtumi, konsert tänä ja taireluento huame, musiikopisto esityksi, runoraati ja vaikk mitä. Meijä muutonki vilkas kulttuurelämä ylty liki hillittömäks.
Se tarkotta sitä, et joka päiv on valittava, mihe osallistu. Ko ei erellenkä oss kahrenttu, täyty päättä mikä on nähtävä ja mist voi luappu.
Ja omaki taiteilu täyty hoitta siin sivus. Pitkä harkinna jälkke meinan jäljenttä munsterjelmi maalaukse. Se tule oleman kiva, mun miälest. Jalmarist ei ol tiatto, mitä hän mahrais asiast tuumata.
Katt on kasvan ja on melkken kaksinkertane sihe nähre ko hän tuli. Hän o aika kamalas vaihes, riakku ko riivattu eikä usk mittän komentamist. Olen korjan kaike rikkmenevä pois ko hän pääse jo joka paikka eikä missä ol turvallist.
Lisseks hän on ruvennu jahtama jalkoi, mut siit tehrä kyl loppu äkkiste. Kati raapima naarmu tulehtuva herkäste ja mul ei semssi tulehruksi saa olla. Toivota nyy et tämä vaihe mene ohi ilma suuremppi haaverei.
Sohvin kans he leikkivä usse ja aika rajustiki. Katin pää o välil Sohvi suus ja takakonti potkiva Sohvi ottatukka nii et karvat pölise. Ihme kyl kummallekka ei  ol tullu ruupui. Usse kaik kolm nahistava yhres nii et meinan mennä nurin, ko tiätty he touhuva juur mun jaloissan.
Kirkonkyläl kuulttu: Vanhemp miäs ol kehun et hänki o siirtyn nykyaikka. Oli kuulemma ostan kenitaalikameran...

Kuvaamissi!

kylmi päivi

Pitkäst aika o talvist ilma. Ulkon on taas kaunist, lunt kymmenkunt sentti ja nii puhrast ja valust. Yäl paisto kuu kirkkaste ja tek maisema jäisen kimaltelevaks. Olissi saunast tules tahton seisoskel kattelemas kaunis piha, mut järki sentä voitti. Pakkast oli melkke viistoist astet.

Perjanta ol loppiaine ja Saimi-täti syntympäiv. Hän olis täyttän sata vuatt. Hän ol nuarin isoisä ja -äite perillisist, heit ol seittemän kaikkiastas. He ova piänin juassu samoil lattialankuil ko minä ja nykysin Taavi. Heijä puise rekes, vetokärrys ja kiikkus on viäl vintil. Ja vaku salis, se on täyn mun nallejan.

Saimi-täti pikkunen tuali on tuvas, isoisä ol sen hänel tehny. Mihe olle toisten tualit joutun vai onk niit ollukka, vast nuarimmalles isä kerkes tualin tekemä. Saimi ol kahreksa vuare ko isä kual.

Vuas ei ol viäl pitkäl ja ilmoi on ollu kaikkilai: on satan vett ja lunt, pakastan ja aurink paistan. Ei ol tulos mikkä tylsä vuas.
Lumitöit tul tehryks, lykkäsin polut puhtaks. Puit täyty kantta alitaukkomat, ko uunei saa lämmittä kaks kertta päiväs. Vaik ei tämä ol valitust, mialumi tämmöst talve ko vesisaret ja liukast.

Pakane saa kyl kaikki sivuilmiöi aikka: tukk on pörrös, hame helma kiärtyvä kinttuihi ja joka paikast saa sähköiskui. Käre ja huule kuivava korpuiks, kynne katkeileva ja koko aikka ritise. Silmist valu vesi ko mene ulos. Vaik sanota et villa on sähköst, ni kyl kaike mailma akryyli on viholissi tämsel ilmal. Ne kipinöittevä ja priiskuva jatkuvaste ja sormenpää kihelmöittevä salamoist. Tääl sorvamol piräis kaike ol antistaattist, mut huamasin aamul, et kipinöitten kumminki. Mun hamen o akryyli vissi. Ei ol menemist tuatantotilojen pualel tänä, onneks ei ol asiaka.

Katt riakkus yäl kuuvalos eikä malttan nukku. Mut ei se juur häirinny, ko en itekkä saa nukutuks näin öin. Koiri ei kuutamo haitta, ne kuarssava koko yän, oli kuu misä vaihes tahtos. Ja kyl mar heit väsyttä, ko katt juaksutta koko päivän.

Joulu on korjattu pois, nyy alkava härkäviiko ja reikäleivä. Nykymenos se tarkotta sitä, et kaik harrastukse alkava taas, on kokouksi ja palaverei niin tyäs ko sen ulkopualellaki. Ei ko raatama ja rehkimä!

sekalaissi ajatuksi ja kuvi

Sit olla jo kolmannes päiväs tätä vuatt. Vauhril o alotettu ja vauhril vissi jatketa. Se o hyvä, ei joka vuat jaksa kärssi pirenettyn.

Mul ol kameras sekalaist kuvamateriaali, niinko hianoste ilmasta, ja ko ei ol mittä järjelisemppä juttu nyy miäles, ajattelin pukat teil vähä yksityist näkymä.

 Ensiks pakolline kissankuva. Täsä o menos jälles hepuli aattoehton. Taustal keske-erässi käsitöit.

 Koira istuva mun konteissan ja Lilli näyttä kysyvän, et Huamaks ko se riahu jälles?

 Koiti otta kuva riakkumisest, mut enimäkses tul tyhji ruutui. Jos oikken katot, ni oikkias reunas o kati varjo :)

 Hänel roikku ovenkahvas lelu, mikä saa häne hyppämä pitkä aikka.

 Ja täsä on toristus siit, kui koiri villitä. Molema koira o riahantun leikkimä, Lilliki oikkias reunas, mut katt istu piironki eres ja kattele.

 Sohvi paiskel nalletas ja yritt saar katti mukka, mut kyl hän yksinäs jourus nallet kurittama, ei kiss ruvennu moissen touhu.

 Sain siskolt noin siävän tuikkumukin. Kotitonttuki o miälisäs. Kiitos siskol, oot kyllä paras!

 Kissa rauhottus sali sänkky ja yrittä otta malli Lilla Emilist, vaikk o vissi sitäki kerjenn turjuttama. Emil pruukka nukku ain keskell tyyny...

 Vuaspallo jää muistuttama viime vuarest. Piti otta kuva salamal, muuto olis jääny pallo mustaks. Ulkon on senverra lunt et juur voi sanno.

 Kyl on kuulkka kamala, ko vast kuvist näke mimselt huusholli näyttä. Tarkotus oli kuvat noit joulkukkassi, ko ova ilahruttan munt aatost saakk. Joo'o. Kuka olle koonnu piironkihi noin pali ryjä? Ja en sunkka ol mikkä viinaksie suurkuluttaja, vaikken huamannukka koot pulloi pois kuvast... Kattelkka noit kukkassi vaa.

 Piironkin pääl o sukukokous. Ja ryjä. Väittik joku tääl asuva, et on tehny joulsiivo? Sais hävet ko valhettele joulun. Taustal o kopio mun lempparimaalauksestan, eerelfeltti. Ja mummun kipsipatsas.

Tyäpöyt ainaki o melkke siisti. Nyy täsä o uus kone, ko kaik mun koneen vaihretti eilä. Piänt säätämist o ollu koko päivän, ja aika opettelemine uussie ohjelmitten käytös, mut eiköst se kuulu asian, ko kerra olla alkamas uut vuatt? Ja noil paperkasoil ei oikke voi muut ko siirttä niit paikast toisse, misä vähite ova näkyvil.

Voit usko et tua palmu käy pikkukissan sialun pääl. Sitä tarvittis saar tranut koko aja. Meil on käytty ussema keskustelu, melko suurillaki kirjaimil, et voik sihen kiivet ja kuka saa koske, kuka ei. Huooh.
Ja huamakka sali uure kartiini, melkke ko karl laarssonin koton:) I-ke-ast, kympil pari. Joskus sokiaki kana löytä jyvän taikk kaks.

Tämä tais oll niinko käänteine sisustusplokipläjäys, kaik kamaluure näky taustal. Mut mitä siit, sil et kuva o otett eläväst elämäst, mittä ei ol tuunattu. En muutonka käsittel kuvian millän tavall, mul ei riit istumalihakse eikä kärsivällisyys siihe. Ja huanol kameral tule mitä tule. Onneks kuvamisen kohte ova siävi.

Ensimmäine siämenkuvasto tul jälles tänäpe. Selasi sitä jo hiuka. Mitä mahrais kylvät?

vuare viimäne päivä

Tämä o ollu pitkä vuas. Jollan taval tuntu silt, et viime joulu oli ainaki kaks vuat sitt. Aika on kumminki kulunu äkki, siit ei nykysi tahro saara kiines.

Mone muisteleva nyy mennyt vuatt ja ennakoi tuleva. Semse tule miäle näi vuare vaihtues. Pistä hunterama, kummottis o eläny ja mitä meina jatkos tehrä.

Ennen tehti uure vuare taikoi: valettin tina ja katotti peili kynttlä valos. Tekissi vissi viäläki, jos olis seura, mut ei semse taikomise tunnu yksnäs miltä. Ja tiärän muutonki mitä ens vuan o orotettavis: särkky ja kivuloist elämä. Mitä tule lisseks, saa orotta ilmestymistäs.

Ulkon sata lunt. Vähä aikka takasi sitä tul oikke sakkiast, mut ei se juur maas näy. Sen verra o maa valkone, et ehtost o eine valusemppa ko tähä saakk. Koira oliva pihal aamupäiväl ja haukusiva joka suunnal. Mahtok ol taas joku jänisjahti menos vai ammuttink raketei.

Katt on pitäny mekkala tuvas. Se hyppä joka paikas, tule päiv päivält rohkemaks ja kokeile ain jotta uut. Viimäne villitys o Sohvin kans riakkumine. See käy näi: härnätä koira see verra, et se ruppe ryntäilemä pisin tuva lattia. Jos se meina lakat, juasta sen noka alt hänt paksun taik hypätä sen seljä ylitte pari kertta. Sit ko koira innostu tarppeks ja riakku yksnäs lattial, istuta pöyrä taik penkin kulmal ja kattella sitä ko kirkovaivast.

Me Lillin kans seurata sitä touhu ja puristella päitäm: sekopäissi kakari. Paitt yhren kerra Lilliki riahannus ja hak nalles, ravistel ja heittel sitä oikke aika taval, mut rauhotus sit ja tul mun jalkoihin maate.

Olen hiuka korjan jo pois joulukoristei. Ei niit pali ollukka, nii et se on äkkin tehty. Joulruua on jo syätty, repetterilaatikko meinasi tehrä tänä syätäväks. Ehtost pupellan ruisknapei katkarapusoossin kans ja juan klöki pääl. En raskitte avat ainuva samppanjapulloan, ko en muistan käyr puaris hakemas piänemppä pottu. Kaaran siiteri korkkian klassi ja kippistän tuleval vuarel.

Naapurkyläs ammuta vissi tänäki vuan raketei koko ehtost, nii et riittä ko käännän keinutualin toissinpäi ja kattele sitä tulitust akkunast. Joinaki vuasin o ollu sempäiväne jyske ja räiske, et ihmetell täyty, mist ihmisil riittä aikka ja raha semsse. Jos siäl ei tänä vuan ammuskella, ei haitta: mun vuaten vaihtu vaik mailm olis valla verka. Ei sihe tarvita minkänkaltast ampumist. Mitä vähemmä, sen parempi. Joka asias.

Mut jotta perinteit mullaki on: joka vuas jaksan katto telkkarist Illallinen yhdelle. Tänä vuan se tule jo kolme aikka päiväl, mut se ei haitta. Ei ainaka sen tähre tarvit valvo, jos sattu nukuttama ehtost.

Erinomase hauska vuare 2011 viimäse päivä ehtot kaikil!

vihroinki hiljast

Joulu men menojas ja oli mukava. Poja oliva aatton syämäs, joulpäivän viätin mummu sänkys lahjakirjan ja suklan kans ja tapaninpäivän kävi pojanpoik vanhempines. Tosin meil ol menny sähköt jo aamuyäst ja oliva pois kokonaise vuarokautte, nii et heijä viarailus jäi hiuka tynkäks.

Istusi sit maananta ehtost kynttilä valos lukemas, ko Kasvattaja tul hakema koiranpenikoi. Taskulampu valos pakatti heijät laatikko ja he läksivä, Sohvi jäi kotti.

Sohvi ja katti ei tullu oikke toime niinkaua ko pennu oliva tääl. Sohvi pualust penikoitas eikä antan katin tulla tuppa lainka. Katt onki nyssit nukkun mun sänky jalkopääs nämä yät, nii et periaatteist o luavuttu. Huoh.

Ko pennu läksivä ni Sohvi rentoutus, nukus kon tukki mont tuntti ja on nyy ruven hyväksymä katinki. Katt o rohkastun ja touhu jo aika taval, ei kumminka iha niin ko viime viikol. Ko hän huama et hän voi läväst Sohvit päi näkkö ja pääse kiippemä koira ulottumattomi, ni meil alka taas normaali arki.

Myrsky ei tehny muit tuhoi meil ko vääns pikkula ove viuluskaiseks, nii et sitä on vaikki saar kii. Puut on pystys ja kaik paika ehjän. Mut luulin kyl eilä ehtost, ko olin saunas, et koko rakennus lähte tuule mukan. Lehres sanotti, et eilä ei ollu niin kova tuul ko maananta, mut se vissi sit soves tähän peremmi, ko tunnus pali hurjemmalt.

Nyy on nii hiljast ja kaunist, aurink nouse kirkkal taival ja on niinko ei olis ikä mittä myrsky ollukka.

Koirat o ulkon ja rähisevä. Ollek naapurin kissa taas kulkeil. Närhi o rohkia ja hyppele trekoolin pualel, hänel o vissi nälkä. Mul ei ol viäläkä lintulauta varustettun. Jos ny tule pakkassi taik lunt, ni sit laitan.

Siin se jälles oli, joulu. Nämä viimäse päivä menevä äkki ja ens viikol eletänki jo vuatt 2012.

tontui

Nyy o sit joulaatto. Mul on kinkku ollu uunis jo pari tuntti, ole luken lehre ja juan aamukaffe. Muutami valmistelui teen viäl mut muuto joulu on alkanu.

Torsta ehtost tul Sohvi penikoines kotti ja meil o nyy tontui:

 Piäni olla.

He o syän jo kuure aikka aamul joulpuuros. Täsä mene sapuska melko siististe, ussemite siin istuta taik liukastella ja ruak on pisi permantto. Ko sen lisseks heijä pohjapropu ei pirä lainka, ni ei kannat ihmetel, et he asuva enimäkses kaltereitten takan.

 Joulpukki vissi oroteta kumminki, ko nii totisin olla.

Mut ei piäne jaks kauatt orotta, ennenko uni tule. Suurimma osa ajast hee nukkuva, äite ja mummu pitä silmäl vaikk eivät suastu ton häkki juur menemä.
Älkkä hualestuko, häkk o suur ja siäl o lämmin. He pääsevä kyl lattial paarustama, mut sit mun o vahrittava viäres, ko he torestakki vuatava herkäst.
Katt pysy kaukan näist tursakkeist, mut hän riakku niinko ennenki ja orotta pukki kans.

Poja tuleva pualen päivän aikka ja tuava joulun tullessas.

Laitan tähä loppu piänen tekstinpätkän, ko löysin viikol josta. Vähä niinko joululukemistoks:

"Nykyä Joulust on teht ihan kauhiam markkina. Jo marraskuum pualvälist joulunkellor ruppevas soiman. Postluukust lykkä mainost yhte köyten. Valuv vilkku, rummup pärise ja torvet toitotta:

- Ostaka sitä, ostaka tätä! Ko Joul tule!
Kaikil o nii jumalatoin kiiru. Täytyy tehr sitä ja tätä. Täyty pan koko huushol mulli mallin. Pest ja kraappij joka nurk ja kolo. Täyty keittäj ja paistas se seittämäs sorti. Täyty ostaj ja tehr lahjoi koko suvul, kumminkaimoi myären. Kauppain kassoil om pitkäj jono ja ihmise ovak kiukkussi ja väsynnyi.
Kaiken kohinan keskel minu miälen tule haikkiaks, ko mää muistele Wahlströmmin piänes pirtis viättämiän Joului ja Joulunaluspäivi. Kyl Joul sillon tul paljo vähemmäl vähtil.
Joulunerel hakatti hankes tuva ja pirti matto ja pantti nep pestyl laattial puhras pual ylöspäin. Leevottiin kakko ja nisust. Joulaatton pantti räätikäsloora ja sualane sialihankappal uuniin kypsymän. Tehti sallatti ja keitettin ohrankryynvellinki. Pirttin tuattin kuus ja se koristelttin färillisist apteekimpapereist leikatuil rimpsuil. Pari kolm piänt kynttilä naijatti narunkans kuusen oksil. Kuuse larvam panttin täht. Se ol nii vanh ja kulun, ettei siit ol enä jälil muut, kon tyhi ruato. Mut kaunis se ol, eik ilma sitä kuus olis mikkä Joulkuus ollukkan. Siin olivaj Joulvalmistelu.
Mut kon kaik ol reeras, ni äit virit pirtim pessä valu, knapsaut sähköm pois lampust ja sanoi:
- Piretä vähä hämynaikka ja kuulustellan, KO JOUL TULE."

- Kyllikki Walström -
Uut ja Wanha Luvialt

Oikke hyvä ja luanikast joulu kaikil lukijoil, ystävil ja tuttavil, naapureil, kyläläisil ja iha jokahittel!