Herttane sentäs

Tulin tän oikkiastas kehuma, et meil paista tänä aurinko. Semne kirkas luannoilmiö, mitä enne kesäsi pruukatti. Muistattak?

Mul o vissi jotta merkillist hortonoomi-vikka, ko tämä nimipäiväkukkane, mink ole saan siis jo helmikuus, kukki ain vaa, taukkomat. Välist, ko en muist sitä kastell, se makka pisin pöyttä ja on juur kualemaisillas, mut koht ko armahran sitä ja annan vett, se nouse pystö ja teke uussi kukkassi. Katti o heittän se laattiallekki mont kertta, mut ei see ol milläskä. Voin suasitell: huane-esikko, kestävin kukka ikinä.

 Hiirenpyyrystäjäl o vatt täys ja hän makka porston pööräl aurinkos. Talo on Porvost tuattu ja saa ny katin näyttämä jättiläiselt.

 Katti nappa joka päivä hiiren taikk kaks ja syä ne nii nuuka, etei jätä  sualejakka. Mikä onki hyvä, etei mun tarvit kraappi semssi kenkänpohjastan.

Mun aamupalan!! Mansikoi omist puskist (ähä, räkätit ei ollu löytän) ja hiuka partaäijäjokurtti. Nam.
Nyy menen tekemä leipomuskokeilui ja pakotan Takkupään maistama. Nährä!

kesäelämä

Mul o ollu nii vilkast suvilysti, etten ol jaksan tänn siit kirjotta. Olen kurkkin muitten kuulumissi, mut oma o jään selvittämät.
Jos niis ny mittä selvittämist onka.
Ole ollu eine paremas kunnos (ei paranis kehut..?) ja saanut vähä jottan toimeksikki, etupääs trekoolis. Takkupää on käyny sillon tällön avustamas, mut nyy hän o lährös merel pitkäks aikka ja mun täyty pärjät itteksen.
Olen kyl viättän pakkoloma iha rennoste: luken paljo, käyn ystävän kans kaffel ja kaupoil ja istuksinu puutarhas.
Viimäs viikol olin siskon kans Turus, piretti semne syskonpäiv jälles. Käytti Tairemuseos lounal ja tutkitti Churbergin näyttely, ostetti samalaise kesämekot (pinkit!) ja lopuks mentti Ruissalo kasvitiätellisse puutarha tekemä hankintoi ja ihailema istutuksi. Kävelyt jäi kyl hiuka lyhkäseks, ko rupes satama ja ukkostama.
Viikoloppun olin maalauskurssil molempin päivin ja sitä jatku viäl ens viikoloppun. Sit piräis jatkama talomaalaustalkkois ens viikol.
Maananta tehti kotiseutukiarros naapurpitäjäs Mynämäel. Ihailtti heijä juur reerattu kirkko ja sit käytti yrttitilal kaffel ja haistelemas kryydei. Lopuks kiärretti viäl Miatoste ja Karjalan kautt kotti.
Eilä ostin uure nurmikolyhennysvekottime, ekolokise kelaleikkurin. Akrimarketi kesäflikk ei tiänny, mikä semne onka eikä sitäkä hän saan selvill, myyränk heil semssi. Menin sit luattoliikkesse mist olen ostan muukki härvelit ja siält löyrys koht.
Opesin sit uuren kasvinki siin samas: käsiruaho. See leikkur ei olekkan kelaleikkur, ko käsiruaholeikkur. Silmruahoi kasva tosa etupihal, mut nyy tarttis tiättä, voik käsiruaholeikkuril leikat silmruaho? Tiätäk joku?

Tämä plokinpitämine käy tylsäks ja hankalaksiki, kote tänn saa enä kuvi laitettu. Muatoilupalkk o kokonas karonnu tält syättösivult enkä ol keksiny, mihe see o menny. Trekoolis olis ny niimpali näytettävä, joka päiv jotta uut. Ei mahra mittä.

siunattu sarepäiv

Meil sata, enkä ol hiukkaka hualissan. Muistattak, ko viimäs suven murhettusin ain ko saro? Viäläki ko käyn sarepäivän porstos silmäilen laipiot taikk lattia, et näkyk vesivahinkko. Kai se hiljalles unhottu ja oppi taas nauttima sarepäivist.

Katist on tullu hurja: see o nykki ulkon. Vaik sata. Tosin se käve parkumas kastumistas aamuste pikkulan oven takan. Mut tahros sit kumminki taas pihal ja on ollu siäl nyy jo mont tuntti.

Olettak usse ajan autol linnui kualiaks? Tarkotan et onk see ihan tavalist?

Perjantan mul käve nii, viäl kaks kertta samal reissul.
Ensiks sorvamon pihal. Läksin parkkipaikalt ja siin ol tiäl piän parvi pului. Niit tuppa siäl olema, mut ne lehattava lento ko auto tule. Paitti tämä yks. En ymmärtän eres varota, ja sit vaa kuulus piän tömäys puskurist ja taustapeilis näkys ko hööheme pöllys. Toise pulu jo laskeutusiva takas sin irtosulkate joukko.
Käven tullessan kaupas ja kirjastos ja olin kokonas unhottan sen pulun. Juur keskel kylä jyrkäs kaarttes istus naakanpoik keskel tiät. Siin ei kerjenny eres hirastama, mut se sentä yritt alt pois: hyppäs ilma ja suaran puskuri. Töms. Ei osannukka lenttä, mut olis ollu eres yrittämät ni ei olis käyny kuinka.

Ko ain sanota etei kaht ilman kolmatt, ni olin jonku verra hualissan loppumatka, et tulek seuravaks joku viäl suuremp siivekäs koittama neiti Siäväsen puskurin kestävyyt. Mut sil kertta ne liikennekualemat lopus siihe.

Pyhän oli luannonkukkapäivä ja meil on Walon talol avoime ove. Oltti siäl muutama tunti esittelemäs entisil rippiskoululaisil, mitä olla saatu tänä kevän tehryks. Muutaman ihmisen kans kiärretti kattelemas ketokukkassi, tänä vuan ne ova hiuka myähäs eikä kaik ollu viäl kukas.

Ja mitä me nährä: siält on kaivettu ussemast kohrast taimei ylös! Jessus ko suutusin. Kumne helkkarin ääliö mene ja kaiva taimei luannosuajelu- ja muinaisjäännösaluelt JA yksityisaluelt, mitä se mäki myäs on, ko naapuris o puutarhaliike mist niit saa muutamal kolikol?

Täl kertta ei ol ollu kakarat toimeis, kyl see ol aikuse ihmisen tyät. Turppe ol laitettu takas ja yritetty tallot ete huamatais. Prkl, sanon mää ja teen asiast rikosilmotukse. Täst suajeluasiast o jauhettu paikallislehres joka vuas usseman kertta, enkä usk et o yhtä ihmist ketä ei sitä tiäräis. Ja vaikkei tiäräiskä, ni ei missä olosuhteis saa toisen tontil käyrä varkkais.
Toivon totiseste et ne varastetu kasvi kasvava ja rehottava sen varkka kukkamaas iankaikkisuurest iankaikkisuutte ja siitäki sivu. Toivon ete ne kual vaik hän lopultas yrittäis myrkyttä ne pois.
Kahrest syyst: etei tämä törkiä teko menis hukka ja hän yrittäis tul uurestas ja myäs siks et hän ei koska pääsis unhottama mitä hän on tehny. Ja et hänt ruppeis ajamitta kovaste vaivama ja hävettämä varkautes ja siltiki ne kukat muistuttais hänt siit joka vuas.
En ol erellenkä sovinnollisel ja armahtavaisel pääl...

Kuvi en voi tänne erelleskä laitta, ko mun kameran o täll haava karoksis, enkä keksi mil taval sen sais siält pois. Trekoolis olis pali kuvamist. Meit on ny neli trekoolmestari ko kuljeta peräsi puskate välis: mää erel,  sit koirat ja viimäsen tule katt ja mouru tullesas. Ruusut ruppeva kukkima ja sit on kaunist yllinkyllin. Sopivaste juur juhannukseks.

v-puhet

Olen pitän ittiän rauhallisen ja ystävällisen ihmisen. Mut ole joutun nyy huamama, et olenki salavihane. See on kamal asi.
Semsest o vakavi seurauksi: sappi tule viherkäiseks, koira ruppe syämä mattai ja voikukkie määrä kolminkertastu yhres viikkos. Voi oll muitaki, mut en ol niit kiukultan huaman.

Tämä kuukausmääril kestän kivuloisuus ja kronamine o täyttän mun sialun kiukul ja pualilles raivo. Munt otta päähän kaik: ihmise, niitten tekemise, muurahaise, siitepöly ja hiakkakasa. Tulemise ja menemise. Yä ja päivä. Lista o loputon.
Aamul ko herän ni olen koht ärtyn, ko aurink paista. Taik ei paist. Ja ärtymys lissänty koko päivän, nii et ehtost nukkuma mennes tuntu et halkken kiukust. Tekis miäl mukiloira tyyny ja peitto. Muit ei yleensä olekka enä liki siin vaihes. Kaik ova kaikonnu.
Kaik uure asia saa mun vastustama niit. Vanha kiukuttava ain ko muistan ne. En tahro tutustu uussi ihmissi, ko ne on kumminki harmittavaissi ja tuttavat vaihta tois pual kattu ko tuleva vasta. Kaupas tekis miäl närjäst jos joku hymyile. Mukula pillahtava parkuma ko mulkasen. Peili ei kest katto.

MUT PÄÄLLISIN PUALIN ole niinko ennenki. Rauhalline, kohtalaisen kiltt ja vai. Tämä kaik kiukku on mun miälen peräl, kaapis. Tiärän et se on siäl, ko kuulostelen, mut see ei näy toisil ihmisil. Ainaka kovi usse eikä viaramil lainka. Mut viha o olemas, se kaapp on täyn ja välist joku piänemp raivonpoikane pääse karkku ja aiheutta paha miält.
See kulutta voimi ja teke elämä ankkiaks. Oma elämäs vihamine, vaik kui piilos ja miälen takanurkas o raskas asi.
Nii et jos joskus jourut linjal ko päästän kiukun valloilles, ni syyttäkä ittiän. Olen nyy tullu kaapist täsä asias ja puhellu salavihapuhei julkisest ja uhmannu niin tehressäni esivaltta ja nettipoliissi. Kenellekkä ei piräis tämä jälkke olla yllätys jos myrrrrrkytän voikukat trekoolistan taik kiällän katti nukkumast mun puhtais pyykeissän. Nih.

kärvennyst

Kaikkilai saa lehrest lukki: vanhukse kärsivä ja kualeva kuumuutte. Kärsimine alka jo 15 astes, kualema astelukku ei sanottu.
Tämä asi o kuulem oikke yliopistos tutkittu juttu. Ko suamalaise ei oss suajauttu kuumuut vasta ni ne ruppeva kärsimä ko lämpö nouse yli viirentoist aste. Huoh.
Ko koko talv on kohkattu siit, kui huanoste vanhuksi laitoksis kohrella, ni  nyy täyty vissi vettä semne johtopäätös, et kaike muun kurjuure lisseks heit kiusata henkke uhkaval kuumuurel, ko oletettavaste vanhainkoreis ja hoitolaitoksis on talvel eine enemä lämpö ko viistoist? Vois ajatel et jossan olis peräte kakskymment taikk viäläki enemä?
Kaikke iäkkäimmä ruppeva semsis lämpötilois jo kärventymä.
Tämä uutisoinni takan voi tiätyste ol myäs toimittajan täyrelline ymmärtämättömyys. Jos esimerkiks oliski nii, et tutkimukses on paljastunu, et vanhukse kärsivä, jos lämpötila nouse siit kahrestkymmenest viistoist astett. See o jo semne lämpötila, et siit kärsi eine nuaremmakki.
En tykk tämsist "tutkimuksist". Taikk uutisoinneist, kummast sit on kysymys. Mil taval suajauruta lämmölt? Nukuta jääkaapis? Onk tämsil tutkijoil jäährytyskonei myynnis? Vai mikä tarkotus jutul on?
On kyl tott, et nuarempan ei ollu ikä liia lämmin. Sillon kakskymment kilo sit. Ja nyy tuntu etei jaks mittä ko mittar näyttä kahtkymmentviit. Mut en oss pittä sitä iäst johtuvan, ennemminki syyn on mun hyvi eristetys kropassan.
Ja ainaki tänäpe, ko istusin kuus tuntti museos, mikä o ollu talven kylmilläs ja vast toist kertta tänä kevän auk, viistoist astet aiheutt kooma muistuttavan jäykkyyren. Eli kärsesin kyl ja olin kohmes, mut en sen tähre et olisis ollu liian kuum.

Asiast toisse: on se hyvä ko ihmisel o ystävi. Ole ollu hiuka hualissan ko näyttä et täyty elät koko vuas yhreksän kuukaure palka varas. Mut eikä mitä, mun ystävän Mika o lahjottan mul viistoist euro peliraha kukkaron täyrennykses. Ajatelkka, tost noi vaa! Nyy jos ruppe puurokattilan pohja paistama, ni voin menn ja pelat koko summal kolikkopelei netis. Luulis semsel panostuksel tuleva raha yhre kauraryynipaketi verra. Kiitos Mikal! Kuka sit liänetki. Olet hyvä ystävä, koht lehtimyyjäte jälkke paras.

Hertta

Katil o ny sit nimi: se o Hertta. Toivon et hän teke nimelles kunnia.

Käve näättäk nii, et vein häne eilä eläinlääkäril leikattavaks. Ja siäl kysytti nime, eikä katil ollu. Sanosi ensmäise ko tul miälen, ja see ol Hertta. Olis toivottava, et muistaissin sen sit, jos täyty joskus menn uurelles.

Sil et en kyl huutel sil et Hertta, Hertta. Ei se ymmär muut nimi ko Pahuksen katt! Mut jos se ny rauhottuis uure nimes kaltaseks.

Leikkaus men hyvi ja katt ol jo hiuka vironnu ko tulttin kotti. Sil on semne tratti pääs etei se olis voinu nualeskella haava, mut ko se ol hetke aikka vetän henkke koton ni se kirvot sen tratin pois. En ruvennu sitä tyttylöimä takas, ko katt ol muuto iha rauhalline.
Sohvi ol kovasten kiinnostunu ko katt hais väkeväste tropeilt, mut anno sit toise oll rauhas. Ko kati konti rupesiva pitämä ni eiköst hänel tullu joku iili et olis tarvinn pääst hellanpessä. Jourusin vahtima koko ehto ja jaakama sitä pois hellalt. Lopultas poltin pesäs kaik paperroskat mitä ol kokkontun puulaatikko ja sit vast katt lopet pessäntunkemises.
Vähä munt hirvit mennä nukkuma ja jättä elukoi keskenäs tuppa ja nukusinki sit aika huanoste, mut kyl aamul oven takka löyrys iha entinen katti, reipas ja touhukas. Nyy sit oroteta muutama päiv ennenko ruveta tutustuma trekooli.

Tämä ol pakolline leikkaus, sil et en missän tapaukses tahro katinpenikoi vaivoiksen. Ja nyy, ko ilmat lämpes ja me olen ollu koiraten kans pali ulkon, ni katil on tullu aik pitkäks yksnäs tuvas. Siks toiseks mikkä ei säästy ehjän ko tuppan tule kärpäne. Katt hyppi ko riivattu kärväsen peräs ja kaik kapine lentä lattial. Nyy voin siirttä häne pihal siks aikka et saan kärväset tapetuks.

Et semmost meil tänä.

kävelemäs

Käytti koiraten kans kävelemäs ehtoerel. Kovasten kurast on viäl.

 Tämä kivi pullaht Metniituoja ko viimeks ruapatti. Ei ruvettu sitä ampuma kappaloks, vaikkei se juur virtaust lissäkkä.

 Koira menivä ensi Karisillamäkke mut tuliva sit peräs nii et hippula vinkus.

 Oja on torestakki täys vet. Puus seisova niinko vartios.

Mun pit menemä Uurentahtumemäkke saakk, mut tiä oli niin kurane et käännysin takas. Mul o saappas reikä. Koirat menivä jälles erelt eikä niit juur näy.

 Mut ko huusin ni jo taas tultti, Sohvi tule valla lentämäl.

 Sentä välil pysätti nuuskuttama tiähaara, jos olis jotta jännä tapattun.

 Sit käyttin pellol paseramas, vaik Lillit jo vähä tuppas väsyttämä.

 Mut viäl hän jakso juast päi kamera ko pyysin.

Ja sit tul jälles Sohviki, ilmas, niinko ain.

 Trapul ol viäl vauhti pääl..

 ...jottan kuulustella...

 Sohvi kerkes kuvate välis karama mont kertta trapul ja alas.

 Taas hän lähte -

- ja Lilli seura mitä tytär toohotta.

 Kon tultti sisäl ni katti ol ilone. Näyttä päättömält ja on kans. Sitä ei olekka enä nii helppo kuvata

 Kyl hän ossa poserat..

 ... ja välist hän o muutenki paikallas...

...mitä ny hiuka häälättä kuva ottaes.

 

(nyy en tiär onnistuk tämä kuvatte siirto tän lainka, plokkeri rupes ryppyilemä)

Ensmäne tyäviikko men, kaik jatku entiselläs. Lehti tul tehryks ja jaeta ens viikol. Kirja on taitos, tule painost toivo mukka kuukaure sisäl.

Lääkär ei osan sanno mittä mun kipuihini. Ei muut ko et metalloosi näky makneettkuvis ja sitä o veresäkki liiaks. Leikat ei tarvitte mut ei vissi muutonka voira autta. Et kärsi vaa, ei siit henki lähre.

Neiti Siäväsel hankitti uure kalli kesärenkka. Nyy kelppa ajella taas.

Eiköst täsä ollu ne tärkkeimmä täl kertta.