Taas o selvitty henkis yhrest koitoksest. Heräsi aamuneljält sihe, et pää ol kippi. Olin siihenki saakk nukkun huanoste, enkä tiätenkä saanu enä unt uurelles. Joskus pääsärky mene siu jos saa nukutuks.
Mut ei ny. Kiäresi ja pyäresi hikisis lakanis ja lopultas mul ol mikreeni hyväs vauhris. Otin troppi ja jaakasin koirat pois kamarist, sil et en kest niitten kuarssamist mikreenikohtaukse aikan. Taik mittä muutaka äänt sen pualest.
Seittemä ajois käve oksentamas, pää ei haljennu vaik melkken toivosi nii. Kahreksa aikka otin uure tropin. Yhreksält sain soitetuks töihi, etten kykene nousema sänkyst ja sen jälkke vajosi taas fällyihi.
Johonki aikka aamupäiväl käven päästämäs koirat kartanol, mut päänpolle ei vaa hellittän. Joskus myähemi töist soitetti, et voisink tehrä vähä töit. Soittiva uurelles neljän mais ja sit mul oliki jo see verra paremp olo, et voisin tehrä pari tilaust.
Sen jälkke istusi tuvan pöyrä viäres, join kaffet ja söin kaks muna, mik ol jääny eiläsest. Nekki meinasiva tul viäl ylös ja tunnus et särky alka jälles. Lopultas kuure mais rupes tuntuma et se on tält kerralt ohi.
Viäläki olo on ko mummu alatoopil, tärisevä ja huajuva. Olissin saunan tarppes mut en jaks ruvet lämmittämä. Käyn pesul vaa ja konttan takasi lakanitte väli.
Täyty ol kiitolline, et mul on noin kiltit koirat. Ne jourusiva olema omis oloissas koko päivä, kahrestas ulkon taik tuvas eikä ne eres haukkun paljott. Oliva ilossi ko viimä saivat ruakka ja taputuksi.
Harmitta ko mikreen vei taas kokonaisen päivä mun elämästän. Niinko en olis jo tarppeks mont päivä uhrannu sillekki, nuarempan näit kohtauksi ol usse. Nykysi enä onneks vaa harvo. Eikä näin pahoi.
maanantai 11. heinäkuuta 2011
maanantai 4. heinäkuuta 2011
ylämäkke, alamäkke, ylämä...
Elämä o jälles yht poukkamist.
Perjanta oltti kesäteatteri ensi-illas. Suame vanhimppin kuuluva kesäteatter esitt Runonkirjottaja heil kirjottama näytelmä 50-vuatisnäytöksen ja esitys ol hyvä. Kutsuväkki ol runssasten paikal, vaik alkku saro ja ukkost nii, et luulin näytökse peruuntuva.
Ukkosen tähre meijä piti lähti pois koht esitykse loputtu, ko mul pakkas pääsärkky ja pelkäsin sen muuttuvvan mikreeniks. Mul o ain ukoilmal pää kippi ja joskus iha mahrottoma levotoine olo, niinko olis kirpuis. Toiset jäi pitämä puhei juhlival kotiseutuyhristyksel.
Lauanta mul ol nimipäivä ja ko mee oltti menos kirkonkylä ruakkauppa ja mää hunterasi, mil taval sitä juhlistais, ni Takkupää ehrot et jos lähretäis merel. Luulin ensiks kuullen vääri. Piti oikke kyssy, et sanosiksää et mennäis merel? Lillin kans? (Sohvi ol jälles näyttelys)
Nii me sit käyttin kaupas, pakatti hiuka roitei kassi ja otetti Lilli föli ja ajama rantta. Oltti kymmenkunt kilomeetri ajettu ko Takkupää muista, et vene avain jäi. Käännytti takas sitä hakema ja otetti samal mul mekko mukka, mikä ol siunattu asi, sil et eilä ol kuuma päivä.
Rupes juur ukkostama ko me lähretti laiturist. Ol hiano mennä päi aurinkko ja mert, ko taakse jäi hiostava kuumuus ja ukoilma. Lilli ei kyl lainka tykänny, ko välil ryskys ja ol kova hurina, mut ei hän kyyristäkkä hypänny. Mulkoili vaa kulmates alt et täst viäl puhuta koton...
Meil ol hiano viikoloppu! Käytti saunas ja uimas!! ja sit syätti rantaterassil, mihe Lilliki sai tulla. Melkke joka venes ol koira taikk kaks, nii et Lillil olis ollu kaverei vaik kui. Hän ei josta syyst ollu kovinka innostun toisist koirist. Ei siitäkä vanhast perhoskoiraherrast, ko ihastus häne nii ikihyviks ettei olis enä mammas mukan mennykkä. Ei mikkä ihme, etei se Lillit innostanu, se näytt vanuttunelt lapaselt eikä sil ollu enä ko yks silmäkä jälil. Karas kyl flikkaten peräs vaik ei vissi enä muistan, mink tähre.
Kaikenkaikkias ol mahtava reissu, vaik kottitulles se ukoilm orotti meit rannas. Taivas ol must ja salama välkkysivä monel äärel. Sare kastel meijät ko nousti laituril ja kannetti tavarat auto, mut ko ol lämmint ni se ei haitan lainka. Ja ko olttin koton ni aurink paisto ja mun mekkon oli jo ihan kuiva.
Sit neiti Siäväne sai tarppekses ja sylkäs jäähryttimes tyhjäks saunakalliol. Huoh. Kyl Takkupää laitt häne uutt vett, mut mää sanosi et en pyst ajelema semsel ko koko ajan tarvitte lisät vet. Sit saa peljät et kosk se praka pahemmi. Viätti sit aamul Siäväne korjamol ja mul o nyy vaihteks vuakra-auto.
Sohviki tul ehtost kotti pokaalit fölis. Hänest ol päivän kuumures leivott muatovalio. Siiri-Sofia, Suame muatovalio. Heh. Ja ROP oli kans napattu. Hän ol koht nii preppava et yrit käyrä äiten tukkan kii, mut äite sai häne äkki unhottama semset murinat.
Nyt täyty toivot et olis vähä aikka ihan tavalist vaa.
Perjanta oltti kesäteatteri ensi-illas. Suame vanhimppin kuuluva kesäteatter esitt Runonkirjottaja heil kirjottama näytelmä 50-vuatisnäytöksen ja esitys ol hyvä. Kutsuväkki ol runssasten paikal, vaik alkku saro ja ukkost nii, et luulin näytökse peruuntuva.
Ukkosen tähre meijä piti lähti pois koht esitykse loputtu, ko mul pakkas pääsärkky ja pelkäsin sen muuttuvvan mikreeniks. Mul o ain ukoilmal pää kippi ja joskus iha mahrottoma levotoine olo, niinko olis kirpuis. Toiset jäi pitämä puhei juhlival kotiseutuyhristyksel.
Lauanta mul ol nimipäivä ja ko mee oltti menos kirkonkylä ruakkauppa ja mää hunterasi, mil taval sitä juhlistais, ni Takkupää ehrot et jos lähretäis merel. Luulin ensiks kuullen vääri. Piti oikke kyssy, et sanosiksää et mennäis merel? Lillin kans? (Sohvi ol jälles näyttelys)
Nii me sit käyttin kaupas, pakatti hiuka roitei kassi ja otetti Lilli föli ja ajama rantta. Oltti kymmenkunt kilomeetri ajettu ko Takkupää muista, et vene avain jäi. Käännytti takas sitä hakema ja otetti samal mul mekko mukka, mikä ol siunattu asi, sil et eilä ol kuuma päivä.
Rupes juur ukkostama ko me lähretti laiturist. Ol hiano mennä päi aurinkko ja mert, ko taakse jäi hiostava kuumuus ja ukoilma. Lilli ei kyl lainka tykänny, ko välil ryskys ja ol kova hurina, mut ei hän kyyristäkkä hypänny. Mulkoili vaa kulmates alt et täst viäl puhuta koton...
Meil ol hiano viikoloppu! Käytti saunas ja uimas!! ja sit syätti rantaterassil, mihe Lilliki sai tulla. Melkke joka venes ol koira taikk kaks, nii et Lillil olis ollu kaverei vaik kui. Hän ei josta syyst ollu kovinka innostun toisist koirist. Ei siitäkä vanhast perhoskoiraherrast, ko ihastus häne nii ikihyviks ettei olis enä mammas mukan mennykkä. Ei mikkä ihme, etei se Lillit innostanu, se näytt vanuttunelt lapaselt eikä sil ollu enä ko yks silmäkä jälil. Karas kyl flikkaten peräs vaik ei vissi enä muistan, mink tähre.
Kaikenkaikkias ol mahtava reissu, vaik kottitulles se ukoilm orotti meit rannas. Taivas ol must ja salama välkkysivä monel äärel. Sare kastel meijät ko nousti laituril ja kannetti tavarat auto, mut ko ol lämmint ni se ei haitan lainka. Ja ko olttin koton ni aurink paisto ja mun mekkon oli jo ihan kuiva.
Sit neiti Siäväne sai tarppekses ja sylkäs jäähryttimes tyhjäks saunakalliol. Huoh. Kyl Takkupää laitt häne uutt vett, mut mää sanosi et en pyst ajelema semsel ko koko ajan tarvitte lisät vet. Sit saa peljät et kosk se praka pahemmi. Viätti sit aamul Siäväne korjamol ja mul o nyy vaihteks vuakra-auto.
Sohviki tul ehtost kotti pokaalit fölis. Hänest ol päivän kuumures leivott muatovalio. Siiri-Sofia, Suame muatovalio. Heh. Ja ROP oli kans napattu. Hän ol koht nii preppava et yrit käyrä äiten tukkan kii, mut äite sai häne äkki unhottama semset murinat.
Nyt täyty toivot et olis vähä aikka ihan tavalist vaa.
torstai 30. kesäkuuta 2011
kesäkuu pulkas
Kaikkete sattumuste jälkke kesäkuu loppu tosa paikas. Hiukan keske mun miälest.
Juhannus men hyvi. Meil ol piänet walosat juhannusjuhlat, iha yhtäkkiste kokkonkutsutu. Kiitos vaa Runonkirjottajal :)
Sen kunniaks sain siivotuks eine nuukemi, Takkupään avustuksel. Vaihri verhot ja pöytliina suvisemmiks.
Osti vihro sen uuren jääkaapinki, mitä ole suunnitellu jo kaua. Vanh ol vissi täyttän jo viiskymment vuat. Ajotus ei ollu paras mahrolline, sil et tämä uus on paljon piänemp ko vanh ja meil ol hiuka vaikeuksi saar kahreksa ihmise juhannussyämiset ja -juamiset pysymä kylmän. Kyl se onnistus mut ei ilma tuska.
Juhlimine alotetti katonpaikkamisel. Kaks viaraist tul hiuka aikasemmi ja kiipesivä Takkupään kans katol kiinnittämä pressu. Tuhanne kiitokse! Nyy ei enä tul vett porsto lattial ja voi jälles nautti sarepäivist.
Ensmäne lomaviikkoki tul piretty, lopu piretä elo- ja syyskuus. Käven Raumal ja Kontiol kahvil. Jihuu.
Eilän olin jälles sairalas uusis tutkimuksis. Tuloksi tule sit joskus. Terveks ei enä koska. Siit olen kuitenki kiitolline, et henkis olla, eikä iha vähäkä.
Juhannus men hyvi. Meil ol piänet walosat juhannusjuhlat, iha yhtäkkiste kokkonkutsutu. Kiitos vaa Runonkirjottajal :)
Sen kunniaks sain siivotuks eine nuukemi, Takkupään avustuksel. Vaihri verhot ja pöytliina suvisemmiks.
Osti vihro sen uuren jääkaapinki, mitä ole suunnitellu jo kaua. Vanh ol vissi täyttän jo viiskymment vuat. Ajotus ei ollu paras mahrolline, sil et tämä uus on paljon piänemp ko vanh ja meil ol hiuka vaikeuksi saar kahreksa ihmise juhannussyämiset ja -juamiset pysymä kylmän. Kyl se onnistus mut ei ilma tuska.
Juhlimine alotetti katonpaikkamisel. Kaks viaraist tul hiuka aikasemmi ja kiipesivä Takkupään kans katol kiinnittämä pressu. Tuhanne kiitokse! Nyy ei enä tul vett porsto lattial ja voi jälles nautti sarepäivist.
Ensmäne lomaviikkoki tul piretty, lopu piretä elo- ja syyskuus. Käven Raumal ja Kontiol kahvil. Jihuu.
Eilän olin jälles sairalas uusis tutkimuksis. Tuloksi tule sit joskus. Terveks ei enä koska. Siit olen kuitenki kiitolline, et henkis olla, eikä iha vähäkä.
tiistai 14. kesäkuuta 2011
aamiaine
Suame suvi on merkilline, ikän ei tiär mitä seuravaks tule. Paitti et säätiarotus on nykysi aika hyvi peril ainaki seuravan päivä ilmoist.
Nii et ei tämä sare iha yllätyksen tullu. Eiläaamust töihi lähties ol taivas pilves ja kottitulles paisto melkke aurinko, mut sil välil ol tullu vett oikke aika taval, sitä ol jälles porsto lattiallaki. Olin onneks siirtän Takkupää saappa hiuka syrjemäl, muuto ne olissiva ollu täynn vett.
Perjantaehtost ol piän ukoilma, hetke aikka jyris ja sare tul semse tuulen kans et luulin sen viävän sauna mennesäs. Ilma ei jähtyn lainka niinko yleensä ukkose jälkke ja trekoolis ol aamul yht kuuma ja kuiva ko ennenki.
Lauanta lähretti Sohvin kans Lohjal koiranäyttely. Kovast kuumurest hualimat reissu men hyvi ja Sohvi sai hyvä arvostelu. Mää en lakka hämmästelemäst sitä, kui erilaine Sohvi on kehäs ko muullo. See kulk korva jä hänt pystös ja nautes siit ettitakasi tripakoittemisest. Lopu aikka hän makas kopassas ja kyllästys.
Pyhän ol pikkune Taavi vanhempines kyläs. Me istutti ulkon, kannetti pöyt ja tualit ain uutten paikka sen mukka, misä ol varjo. Taavil tuatti vett punkka ja hän touhus sen kans. Välil hän kaas veren pois punkast ja trasikoitt sit siin lätäkös ja roiskutt kura. Hyttyse pakkasiva kiussama, mut ei hän niistäkä juur välittän.
Ne hyttyse, nii. Aamuste heräsin jo enne sian piäremä. Kuuntelin ko lehrejakaja kolistel tiäl, mahrok tiä oll kaventun ko hänel tunnus oleva vaikeuksi.
Hyttyne inis mun ympärillän eikä antan rauha. Olissin nukkun miälellän viäl, mut ei. Käännysin seljällen ja nappasin otukse nyrkkin, kui onnistuski ensmäsel kerral. Laiti simmut kii ja ajatteli, et nukun viäl. Ni eikös se inin ala uurestas. Kamaris oliki kaks hyttyst.
Avasin suun, verin henkke ja valmistusi antama kualettava iskun. Sit laitin suun kii ja nialasi. Sin meni see hyttyne. Eikä eres maistun miltä.
Olettak muuto huaman, kui hiljast tule, ko hyttyne lakka inisemäst? Oikke korvis humise. Vai olisik humissu tämä hämmästyttävä aamupalan tähre?
Nii et ei tämä sare iha yllätyksen tullu. Eiläaamust töihi lähties ol taivas pilves ja kottitulles paisto melkke aurinko, mut sil välil ol tullu vett oikke aika taval, sitä ol jälles porsto lattiallaki. Olin onneks siirtän Takkupää saappa hiuka syrjemäl, muuto ne olissiva ollu täynn vett.
Perjantaehtost ol piän ukoilma, hetke aikka jyris ja sare tul semse tuulen kans et luulin sen viävän sauna mennesäs. Ilma ei jähtyn lainka niinko yleensä ukkose jälkke ja trekoolis ol aamul yht kuuma ja kuiva ko ennenki.
Lauanta lähretti Sohvin kans Lohjal koiranäyttely. Kovast kuumurest hualimat reissu men hyvi ja Sohvi sai hyvä arvostelu. Mää en lakka hämmästelemäst sitä, kui erilaine Sohvi on kehäs ko muullo. See kulk korva jä hänt pystös ja nautes siit ettitakasi tripakoittemisest. Lopu aikka hän makas kopassas ja kyllästys.
Pyhän ol pikkune Taavi vanhempines kyläs. Me istutti ulkon, kannetti pöyt ja tualit ain uutten paikka sen mukka, misä ol varjo. Taavil tuatti vett punkka ja hän touhus sen kans. Välil hän kaas veren pois punkast ja trasikoitt sit siin lätäkös ja roiskutt kura. Hyttyse pakkasiva kiussama, mut ei hän niistäkä juur välittän.
Ne hyttyse, nii. Aamuste heräsin jo enne sian piäremä. Kuuntelin ko lehrejakaja kolistel tiäl, mahrok tiä oll kaventun ko hänel tunnus oleva vaikeuksi.
Hyttyne inis mun ympärillän eikä antan rauha. Olissin nukkun miälellän viäl, mut ei. Käännysin seljällen ja nappasin otukse nyrkkin, kui onnistuski ensmäsel kerral. Laiti simmut kii ja ajatteli, et nukun viäl. Ni eikös se inin ala uurestas. Kamaris oliki kaks hyttyst.
Avasin suun, verin henkke ja valmistusi antama kualettava iskun. Sit laitin suun kii ja nialasi. Sin meni see hyttyne. Eikä eres maistun miltä.
Olettak muuto huaman, kui hiljast tule, ko hyttyne lakka inisemäst? Oikke korvis humise. Vai olisik humissu tämä hämmästyttävä aamupalan tähre?
keskiviikko 8. kesäkuuta 2011
trekoolis
Ko viimäse postaukse ova ollu toine toistas surkkiamppi, ni ajateltti Sohvin kans et viärä teijät piänel kiarroksel trekooli. Vaik se on pahure hallus ni jottan kaunist sentä löyrys:
Nämä orvoki on kukkin trappul jo pualtoist kuukautt. Hyvä ostos vaik sillon tunnuski kalliilt.
Tuva akkuna al varjos kukki särjetty syrän.
Etupiha ruusubunkkeris rehotta alppikärhö korkkian tue varas.
Ja Katri Vala on ensmäinen kukkiva ruusu tänäki vuan. Näi suure nupu hänel jo on.
Sohvi on löytän niit lissä maarajast.
Tuvan päättös kukki sarviorvokki. Sinise oikke voimalisest, valkose hillitymmi.
Vanh pioni jäi osittaisi piipuist purettue tiilien al, mut sinnikkäste hän pusk siält ylösi.
Ensmäne päivälilja.
Sireen sali seinustal levittä hyvä tuaksuas.
Tämä on puistosireen, sen viäres on tavalllist pihasireeni iso pusk.
Tuan puskan takan istun kirjottamas nykki. Huamakka mun uus savupiippun. Eik ol kaunis?
Eiköst ollukki mukava kiarros? kysy Sohvi. Nyy maistu päiväkaffe, juarank see täsä tamme varjos? Täst tuul viä hyttysekki...
pistoksis
Nyy ei voi valitta kylmyyt. Kell o yhreksä aamul ja kraarei on kakskymmentviis akkunan takan. Luulen et ko aurink ruppe paistama mittari ni mennä liki neljäkymment, vaik välis o suur sireenpuska.
En meinakka ruvet häärämä muut ko tyätöit. Käven äske kastamas kurku ja tomaati kasvihuanes ja see saa riittää trekooltöiks tänä. Nurmiko tarttis leikat, mut see o liiaks raskast. Orottakko viilemppä päivä.
Sunnuntaine airanteko ei ollu kaik hyväst. Olin hanslankarin pelkis shortseis ja melkken paljaskontein. Hyttyssi ol kovaste varjos ja semssi piäni niinko kärvässi. Ehtost saunas puheli Takkupääl, et ollenk tullu immuuniks hyttysil ko ei yhtän paukama noussu.
No, maananta mun rupes nilkkan kutisema ja huamasin, et niis ol aika ärhäkän punassi paukami. Semssi epämääräsen muatossi ja kutis kovast. Ehtost vasen nilkka ol jo kovaste turvoksis ja kutina ol siätämätönt.
Eilä sit vast tajusin et mää tartten jotta troppi. Holvasin ensiks niihi etikka, mut ei see vaikuttan mittä. Sit laiti kortisonivoiret ja köljäsin kaik laatikonppohjat, ko muisti et mul o ollu antihistamiini pari kappalet. Löysinki vihroin ja oti ne molemmat. Kutina lakas hetkeks.
Ehtopäiväl läksin kirkonkylä ja poikkesi samal apteekis hakemas lissä troppi. Farmaseut peljästys ja rupes jaakama munt lääkäril, mut neuvos sit kumminki kaikkist vahvimppa ilma resätti myytävä troppi. Otin koht yhre.
Siin ol sit jo niimpal lääkityst, et menin kottipäästy iha veteläks. Nukati keinustuali ja heräsi sihe, et mul tul viaras. Kaffe sit see verra virkist et jaksoin seurustel hänen kans mut menin kyl nukkuma jo yhreksält.
Nyy aamuste nilkka ol paksu ko limppu ja toinenki karvastele. Ne piäne kärpäse oliva polttiaissi ja mää olen vissi allerkine heil. Mul on kerra enne ollu samalaine kippi purema sääres ja sen paraneminen kest pari viikko.
Kiva.
Onneks on kuuma eikä tarvitte pittä pitkälahkeissi housui, sil et see ei kärsi yhtä koskemist, siit se turpo lissä ja kutina ylty semmoseks et teke miäli irrotta koko kinttu. Ja onneks mun ei tarvit men mihenkkä tänä. Voin pittä kontti ylhäl ja levos, turvotus laske eine taik ei ainaka lissänny.
Et kaikki lai vaiva ja vastust voi ihmisel tulla. Iha niinko mul ei olis muuton tarppeks. Kyl mar tämäki sit ens suven jo nauratta.
En meinakka ruvet häärämä muut ko tyätöit. Käven äske kastamas kurku ja tomaati kasvihuanes ja see saa riittää trekooltöiks tänä. Nurmiko tarttis leikat, mut see o liiaks raskast. Orottakko viilemppä päivä.
Sunnuntaine airanteko ei ollu kaik hyväst. Olin hanslankarin pelkis shortseis ja melkken paljaskontein. Hyttyssi ol kovaste varjos ja semssi piäni niinko kärvässi. Ehtost saunas puheli Takkupääl, et ollenk tullu immuuniks hyttysil ko ei yhtän paukama noussu.
No, maananta mun rupes nilkkan kutisema ja huamasin, et niis ol aika ärhäkän punassi paukami. Semssi epämääräsen muatossi ja kutis kovast. Ehtost vasen nilkka ol jo kovaste turvoksis ja kutina ol siätämätönt.
Eilä sit vast tajusin et mää tartten jotta troppi. Holvasin ensiks niihi etikka, mut ei see vaikuttan mittä. Sit laiti kortisonivoiret ja köljäsin kaik laatikonppohjat, ko muisti et mul o ollu antihistamiini pari kappalet. Löysinki vihroin ja oti ne molemmat. Kutina lakas hetkeks.
Ehtopäiväl läksin kirkonkylä ja poikkesi samal apteekis hakemas lissä troppi. Farmaseut peljästys ja rupes jaakama munt lääkäril, mut neuvos sit kumminki kaikkist vahvimppa ilma resätti myytävä troppi. Otin koht yhre.
Siin ol sit jo niimpal lääkityst, et menin kottipäästy iha veteläks. Nukati keinustuali ja heräsi sihe, et mul tul viaras. Kaffe sit see verra virkist et jaksoin seurustel hänen kans mut menin kyl nukkuma jo yhreksält.
Nyy aamuste nilkka ol paksu ko limppu ja toinenki karvastele. Ne piäne kärpäse oliva polttiaissi ja mää olen vissi allerkine heil. Mul on kerra enne ollu samalaine kippi purema sääres ja sen paraneminen kest pari viikko.
Kiva.
Onneks on kuuma eikä tarvitte pittä pitkälahkeissi housui, sil et see ei kärsi yhtä koskemist, siit se turpo lissä ja kutina ylty semmoseks et teke miäli irrotta koko kinttu. Ja onneks mun ei tarvit men mihenkkä tänä. Voin pittä kontti ylhäl ja levos, turvotus laske eine taik ei ainaka lissänny.
Et kaikki lai vaiva ja vastust voi ihmisel tulla. Iha niinko mul ei olis muuton tarppeks. Kyl mar tämäki sit ens suven jo nauratta.
perjantai 3. kesäkuuta 2011
tutkimuksi
Olin tiistan sairalas jälles. Tutkimuksis.
Täyty sanno, et heijä lokistiikas on kovaste toivomise vara. Mun täyrys menn sin aamuste seittemäks ja olla ilma ruakka ja juamist sitä enne kuus tuntti. Iha normaal käytäntö sillon ko nukuteta. Paitti et munt ei nukutettu.
Menin ajois ja sain sairalakrekkalat ja käsketti sänkky orottama. Viäreses sänkys ol mummu orottamas leikkaukse meno. Siäl mee sit orotetti reilun kolm tuntti kahrestas, sit mummu läks, taikk oikkemi viätti ja mää jäin yksiksen.
Ehtopäiväl kahre jälist tul hoitaja hakema mun ja vei leikkaussali. Kovaste kääritti lämpöpeittohi ja pesti lonkka petarinel nii et kaik färi ei ol viäläkä lähten. Kamala tavara. Tippa laitetti suane ja sit tul lääkär.
Ensiks hän sanos et Mää puuruta vähä. Sit satus oikke aika taval. Hetken pääst rupes tuntuma silt, et joku kola luuravarren kans mun nivelessän. Ei juur sattun, mut pahukse ilkkiä tek. Ain vähä ajan pääst lääkär komens hoitajat ottama kuva...?
Pualen tuntti siin men ja lopputulemaks toretti, et nivelnestet ei saattu ulos tarppeks. Vaik harjavarrel kolisteltti sitä tulema. Huan tekniikka.
Lääkär läks ja hoitaja rupesiva munt purkama siält kääröist. Sit sanosiva, et hee on antan mul nyy semssi lääkkei, et mää en saa ajat autot ennenko seuravan päivän. Sanosin koht, et pakko mun on kotti men. Täyty men linja-autol vaa, meinas hoitur. Älä naurat, en sunkka mää autoan tän jätä, sanosi ja siit meinas tul riita. Lääkärilt vaaritti semne lausunto, et mun tarvitte ol sairalas kuutte saak.
Kolmelt olin takas huanes ja pual neljält tuatti prikalline ruakka. Perunmuussi, misä ol jauheliha joukos. Söin muutama lusikallise, ko tunnus et kahrenkymmenen tunnin paasto rupes riittämä.
Pual kuure ajois läksin kotti, vaik hoitaja hiuka koitt vänkittä vasta. Kumma kyl ni lääkkeist ol teho karonnu vaikkei niveles viäl tunto ollukka. Ja hyvä nii, sil et ehtoste ja seuravan päivän olis toivonu uut puurutust.
Mut sano mää sen, et kyl heijä pikkusen tarvittis otta huamio ulkopualinenki mailm. Vaik ihmine onki kippi, ni sil on sentä muutaki elämä ja kahreksan tuntti sairalas tyhjän panttin ja ilma ruakka on joksenkis pitk aik. Ja olis hyvä, et etukätte kerrotais, et omal autol ei passa tulla. Hee ei ol vissi huamannu, et aika moni asu iha yksnäs, niinko mää? Kuka munt olis ettitakasi kyyrinny? Kuuskymment kilomeetri sivu.
No, se men ny noin, ja on toistaseks ohi. Tuloksi kuulla reilu viikkon pääst.
Muuto olen ollu niinko ennenki. Tehti eilä Takkupään kans pätkä aita. Viiskymment meetri. Taik Takkupää tek, mää pitelin ruuvei ja vatupassi. Sit hän leikkas nurmiko ja mää tein hänel raparperipiirakka.
Naapuri pistä vissi torppas myyntti.
En tiär onk se ilone asi vai ei.
Täyty sanno, et heijä lokistiikas on kovaste toivomise vara. Mun täyrys menn sin aamuste seittemäks ja olla ilma ruakka ja juamist sitä enne kuus tuntti. Iha normaal käytäntö sillon ko nukuteta. Paitti et munt ei nukutettu.
Menin ajois ja sain sairalakrekkalat ja käsketti sänkky orottama. Viäreses sänkys ol mummu orottamas leikkaukse meno. Siäl mee sit orotetti reilun kolm tuntti kahrestas, sit mummu läks, taikk oikkemi viätti ja mää jäin yksiksen.
Ehtopäiväl kahre jälist tul hoitaja hakema mun ja vei leikkaussali. Kovaste kääritti lämpöpeittohi ja pesti lonkka petarinel nii et kaik färi ei ol viäläkä lähten. Kamala tavara. Tippa laitetti suane ja sit tul lääkär.
Ensiks hän sanos et Mää puuruta vähä. Sit satus oikke aika taval. Hetken pääst rupes tuntuma silt, et joku kola luuravarren kans mun nivelessän. Ei juur sattun, mut pahukse ilkkiä tek. Ain vähä ajan pääst lääkär komens hoitajat ottama kuva...?
Pualen tuntti siin men ja lopputulemaks toretti, et nivelnestet ei saattu ulos tarppeks. Vaik harjavarrel kolisteltti sitä tulema. Huan tekniikka.
Lääkär läks ja hoitaja rupesiva munt purkama siält kääröist. Sit sanosiva, et hee on antan mul nyy semssi lääkkei, et mää en saa ajat autot ennenko seuravan päivän. Sanosin koht, et pakko mun on kotti men. Täyty men linja-autol vaa, meinas hoitur. Älä naurat, en sunkka mää autoan tän jätä, sanosi ja siit meinas tul riita. Lääkärilt vaaritti semne lausunto, et mun tarvitte ol sairalas kuutte saak.
Kolmelt olin takas huanes ja pual neljält tuatti prikalline ruakka. Perunmuussi, misä ol jauheliha joukos. Söin muutama lusikallise, ko tunnus et kahrenkymmenen tunnin paasto rupes riittämä.
Pual kuure ajois läksin kotti, vaik hoitaja hiuka koitt vänkittä vasta. Kumma kyl ni lääkkeist ol teho karonnu vaikkei niveles viäl tunto ollukka. Ja hyvä nii, sil et ehtoste ja seuravan päivän olis toivonu uut puurutust.
Mut sano mää sen, et kyl heijä pikkusen tarvittis otta huamio ulkopualinenki mailm. Vaik ihmine onki kippi, ni sil on sentä muutaki elämä ja kahreksan tuntti sairalas tyhjän panttin ja ilma ruakka on joksenkis pitk aik. Ja olis hyvä, et etukätte kerrotais, et omal autol ei passa tulla. Hee ei ol vissi huamannu, et aika moni asu iha yksnäs, niinko mää? Kuka munt olis ettitakasi kyyrinny? Kuuskymment kilomeetri sivu.
No, se men ny noin, ja on toistaseks ohi. Tuloksi kuulla reilu viikkon pääst.
Muuto olen ollu niinko ennenki. Tehti eilä Takkupään kans pätkä aita. Viiskymment meetri. Taik Takkupää tek, mää pitelin ruuvei ja vatupassi. Sit hän leikkas nurmiko ja mää tein hänel raparperipiirakka.
Naapuri pistä vissi torppas myyntti.
En tiär onk se ilone asi vai ei.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)