pikkast vaja valmis

Eilä ol kaunis päivä. Olin kyl aika pettyny, ko avasin kuvat konel, sil et kuvi ottaes aurinko paisto, mut kuvas sitä ei näy.

Tua kökö tosa keskel puska juures o mun kissapatsan, mink vein räkätinpelotukseks suvel. Hän o ain enne istun trapul oven viäres ja ny on niin tyhjä muatost ko katt istuki trekoolis.

 Tämä näkymä ei muutu. Vähemä lunt ko viime talven, mut enemän ko suvel.

Ja siin hän ny on, mun siävä ylellisyyslaitoksen. Voitteks kuvitell: laura lopusiva keske. Kävin tilamas kymmenkunt lautta lissä ja muutama trapui varte. Sunnunta jatketa taas.

Kui voi vastusta näin pali? Eikä meijä suvus ol kettä Iisakki eres...

Olen virittän ny ehtoste joulvaloi akkunil. Ajastimien kans syttymä ja sammuma sama aikka. Ans katto kui onnistus. Yks kellokoneist o semne, etei se pysy ajas. Se eristä taik jätättä ja sitä saa ain oll rukkamas. En ikä muist mikä se niist on, enkä kyl tiär mitä sil tiaroll tekisinkä, ko en kumminka raskis heittä sitä menemä.

Lisseks mul on hiano kirkas valoverkko suures katajas sauna nurkal. Se on kaunis. Taik molema on, katajaki ko latva on korkkemal ko saunan rästäs.

Muuto onki ollu taas tavaline tyäpäivä.

ittenäist elo

Terveksi täält hankien keskelt, ittenäine Suami.

Heräsin tänäaamust naulpyssyn paukkina. Mun laura-asentajat oliva tullu seittemält töihi. En ol viäl käyny morjenstamas heit, tehkö nyy rauhas.

Ensiks tunnus kummalliselt, et ko ittenäisyyspäivän töis, mut sit huamasin, et heil tämä on tavaline maanantai. Ja hyvä nii, sil et munt ei häiritte ja ko mul ei ol naapurei näköpiiris, ei kettä muutaka häiritte. Ja tyä eristy jälles eine.

Taikk jos hyvin käy eikä saha kuale ni voi tull valmiksikki tänä.

Olen ollu koko viikolopu itteni kans rauhas. Elän niinko sisälpäi. Toimittelen hiljalles askareitan, mut pääs käy kuhina.
Ei mul mittän täit ol, see o sisäist kuhina. Ajatuksi. Asioitte selkkiytymist ja järjestymist. Mittasuhteitte hahmottumist ja luattamukse lisäntymist. Mist seura hyvä olo.

Hyvä olo o kyl vaa pään sisäl. Ulkopualel mul o joku niskalihakse kramppi ja tulehrus. Perkuleen kippi, ei saa nukutuks eikä voi käänttä päät ilma et silmis leisku. Oikkian korvan takan o niinko piukal veretty naru, ollu jo muutaman päivän. Eiläne saunaka ei helpottan, mikä o huano asi.

Ulkon sata lunt. See o paha, tarvitte men lumitöihi. Mut se on pakkaslunt, mikä o hyvä, ko se ei ol nii raskast.
Koira tuleva iha lumipaakui täytte ko kahlava lumes. Vaik he on ny hianoks kynitty, ni vatt- ja koipikarvoihi paakkuntu lunt, minkä he sit varisteleva pitki tuva lattia ko tulla sisäl.

Lintulaural on elämä niinko ennenki. Mun suureks iloksen töyhtötiaine on nyy vakituine viaras ja yks päivä käve pikkutikkaki omenpuus. Viherpeipoi o vähemmän ko aikasempin vuasin, mut tintei sitäki enemmä. Istusi eilänki toist tuntti puulaatikon pääl kattelemas ikkunast heijä syämistäs. Kuka tarvitte telkkari?

No tänän tiätysten tarvitte ol, ko katota linna juhli. Juara kuahuviini ja kattella, ko president kättele. Huamata kaik hiano puvu, kamppamat jääne tuka ja huanot tissliivi taik ryhdi. Huano yhristelmä, nua. Olen ain ajatellu, et vähemmä hiano puku, mut tukk hyvi,  kunno alusvaatte ja hyvä ryhti olis ussemmil osallistujil paras resähti.
Uskokka vaa, ko sanon, et sopimattoma alusvaatte pila mone juhlija illa. Taikk esiintyjä esitykse. Jos tissliivi olkain kinna taikk alushousu ova ahta, ni ajatus o valla muuhal ko piräis. Puku ei näyt miltä jos siäl sisäl o viimäsvuatise, loppunkäytety liivi mik ei tue enä eres kestävä kehityst ja jos kantaja pääl päätteks kävele ko mollamaija.

Ryhrist tul miäle, et mul o semne kans karoksis. Huamasin, et kävelen koukus, istun lysys ja vissi makkanki kiamural. Olenkin täsä tehny vanha vuare luppaukse ja päättän opetell suaristama itten jälles. Jos vaikk joku syksy tulis kutsu punasel matol, ni en olis ainaka vetelä muatone.

Nii et ehtost o jälles hauska ajaviätet tiaros.

yllätetty

Nyy o joulkuu! Olettek huamann? En yhtä muistan eilä ko sopisi kyläreissun täks päiväks.

Kui se ny jo alko? En saanu viäl marraskuut eletyks ja nyt piräis ruvet joulkuut toteuttama. Tairan jäär pois kyyrist seuraval pysäkil.

Tänäaamust ol melkke lämmin, ko pakane ol puronnu puale alkuviiko lukemist: 7,4 astet. Koirakki katosiva jonnekki puutarhan peräl vissi ketujäljei haistelema eiväkkä meinan tulla lainka tuppa. Eilä viäl orottiva munt rapu eres joka kert, ko ulkon käytti.

Avatti maanantaehtost linnuil ravintola. Tiaissi tul koht syämä, ja joku siimahänt alakerrast. Melko hiljast kyl on aikasemppi vuassi verrattun, mut eiköhän kaik lähiympäristön nälkäset löyrä paikal niinko ennenki.

Mul o vissi maroi: koko aja o nälk mut sit ko syä ni on koht ähky olo. Tairan marotta itten samal ko koirakki.

Menen koiritte kans kyläilemä. Visiti yhteyres koirat trimmata ja mun aikan kulu pennui kattelles. Semse piäne, kuure viiko ikkäse pennu ova sit hauskoi, vaik ne on kamali kakkatruuttei. Koko aja joku on kyykylläs. Sitä ei tul ajatelleks ko näke vaa piäne aikka taikk yhren kerrallas, mut kolmestakki on jo kova vähti ja ussema vaati jo kokopäiväst puhtanpitohenkilökuntta.

En ol ottamas uutt koira. En.

Joku kraappi munt vähä väli. Mul ilmesty kraappemi iha ilma havaintto, et kukka olis likelläkä käyny. Taik et olissin sohin ittiän terävil taikk karhioil esineil.
Seljäs o iso rupi, kämmensyrjäs piänemp ja mont pikkust eri pualil. Jos olissin toiseuskone, ni pyyräissi jonku karkottajan paikal. Nyt täyty varista haavapulveri vaa ja toivo ettei ne tulehru.

Tänä aamuste makasi pitkä aikka seljällän ihmettelmäs, et mikä on ko ei mikkä asi ahrista. Rupes oikke hualestuttama, ko ei yhtikä mikkä ollu huanoste. No, sit ko nousi ja hain lehren, ni huamasin sen joulkuu alkamise ja sit olo ol jälles normaal. Mut ei huano: pualen tuntti men iha loistokkast ilma murhettumist....

Ei vaineska, mää tiatoseste vältän murhettumist viimässe saak. Sit ko on pakko, ni annan seinän kaattu niska. Hyvi onnistu molemmat.

Ny täyty siirttä se kyläreissu huamiseks ja ruvet jatkama töit. Ehtoerel o jälles tiaros grafiikantekko.

pyhänen päiv

Taita jälles oll tulos kunnon talvi. Ulkon o pakast viistoist astet vaik aurink paista. Ja eilä ehtost ol sama verra, vaik taivas ol pilves ja saro lunt. Nii et olkko ilm muuto mitä tahtos, ni kylmä on kumminki.

Olin kävelemäs puutarhas. Kovi monenkaltassi tassuttelijoi ol ollu liikkel. Suuri ja piäni jäljei, toise oliva kulken suara ja toise kipittän sinn tänn puskast toisse. Peura ol kaivan syätävä lume alt ja ol kiltiste jättän mun punatamme ja punasaarne taime toistaseks rauha. Suajaverkoillaki voi oll kiltteyt vahvistava vaikutus täsä tapaukses.

En ol kuvannu pitkä aikka mittä. Yks aamu viime viikol ol merkilline valoilmiö taival. Ensmäne ajatus ol, et äkkin hakema kamera et saan kuvan. Sit kumminki jäin kattelema, kui valo lisäntys ja valoilmiö muutus kunnes hävis kokonas.

Perjantan kottitulles saro lunt. See näyt autovalois semselt, niinko olis satan hoppia. Piäni hoppioissi kitei ol ilmas ja maas, pöllysivä ilmavirras ja oliva ylön kaunei. En ruvennu niitäkä kuvama, ko hiljensi vauhti ja nautesi näyst.

Olis kiva ko vois jakka teiän kansan kaikki näit, mut siin menis oma havaittemine ohi. Keskityis vaa sihe, et kumminki tulis hyvä kuva ja se hetki menis ohitte. Ko kuva on vaan kuva mut elämys jää miäle, ni olen kottipäi ja jätän kuvamat.

Ko on näin kylmä, ei lauratte asentajat tullu tänänkä. Sen kyl ymmärtä. Onneks laurotukse viivästymine ei haitta muut elämä. Olen ny kolm kertta käyny päivävalos ihailemas valmist seinänpätkä lähelt ja kauemppa ja ain näyttä yht hyvält. Kyl se siit.

Koht täyty lähti Walo mäel, meil on pakasest hualimat piäne talkkot. Mäe siivomine jäi, ko tul lunt, mut vähän täyty tukki palomiäste tekemi aukoi seinis, etei tuul aja lunt sisäl eikä pikkueluka aiheut hälytyksi sit ko meil o laitte asennettu.

Kameravalvonnast tul miäle, et semne riistakamera voisis oll kiva. Ko kerra tual puutarhas niimpali kuljeta, olis kiva nährä, kuka niit jälkki siäl teke. Ne ei ol kovin kallejakka enä ja ne kuvava aika hämäräs. Olis oma elokuvatuatantto ko telkkarist tule nii harvon mittä järjellist kattomist.

Olen taistellu sen nukkekotini kans tual lorvikamaris. Kaik tapeti ova kurtus, vaik kui olis koittan hualellisest laitta. Mun mene sen kans hermot juur koht. Tahrossin sen pois siält. En ol siis mikkä tapitseerajamestar, vaik semnenki suvus löyty. Olis tarvinn vissi pyyttä silt appu...

Iha ensmäiseks täyty kiivet vintil kattoma, onk mun toppatakkin siäl. Se o hiuka hukas. Ja mul on ne piippava housukki jossan korjus, nyy olis taas semsil sopeva keli.

Koiril ei tarvit takei eik housui, mut niitten tassui täyty pittä silmäl. Varppa paleltuva koirallakki äkki, ko on kova pakkane. Karviaiset kyl juakseva ja touhuva koko ajan ko ulkon olla, eikä siäl seisoskelu järkevä olekka. He jäävä kotti lämpimä tuppa ko mää lähren kirkonkylä. Olen lämmittän kaik uunit et heil olis mukava orotel.

kenkurumeinikki

Kyl mun saunaparkan o syntyny huanotte tährette al, ko ei hän valmistu millä.

Tänäpe aamust, ko olin lährös töihi, tuliva miähe pihall ja alottiva. Nyy ehtopäiväl ko tulin töist oli lauroi nostelttu seinäl oikke aikatavall, mahtok jo melkken puale olla valmin. Mut sit hee ilmottiva, et sirkkel kual ja hee lopetta ny. Huameltta he saava uure saha ja sit jatketa.

Huoh. Munst tuntu, et istun jälles vaa kyyris ko mun elämän mene ettippäi. Tukk vaa hulmu, ko mummu viärä.

Vai mitä tykkät: eilä soitt miäs peltikattofirmast, mihe olin jättän soittopyynnö joskus elokuu lopus. Hän tule huame kattoma ja antama tarjoukse.

Mun ei piräis jättä soittopyynnöi mihenkkä, ei niihi kukka vasta. Taikk sit vasta niinko se muinane lämpöpumppuasentaja, ko soitt pual vuatt sen jälkke ko mul ol kone laitettu seinäl. Sanosi hänel, et jos mun lämmityksen olis häne varas, olisin jo aikka palentun kualiaks.

No, sorvamos sentä asiat mene ettippäi ko juna. Suuri muutoksi enne vuarevaihret mut ko olla hyvi aikataulus ja yhres tehrä, nii kaik o hyvi. Jos oma elämän tankis onki hiuka kenkurupenssa, ni tyätöis o riisselveto.

Takkupääl ol eilä duha ja nokk punane. Laitetti lujaste valkosipula soppan, et paranuis. Söin äskö loput ja nyy lähre kamalas lemus kurssil toissi ilahruttama. En lainka muistan et sopas ol niimpali sipula, olissin syän vast ehtoste. Nyy täyty henkittä sisälpäi vaa koko ehto. Ja ko pullistun siit sipulastaki jo.

turha touhu

Ole orottan aamukahreksast saak. Puin oikke vaatte yllen koht ko nousi ylös, enkä kekkaloinu yäkkäreis ja aamutakis niinko tavalisest.
Kävin siirtämäs neiti Siäväsen toissen paikka. Tyhjensin huussin (vaikkei se tähä liity).
Lakasin lumet pois lautkasan päält ja rappuilt.
Laitin piirustukset muavitaskun naolpyssyn pääl.

Ja koko ajan orotin. Niinko tiärät, se ei ol mun vahvin pualen.

Orottaes tapiseerasin nukkekotti. Käven välil kaffel ja orotin taas.

Kello pual yks lähetin tekstiviästin: Mikä on kotei tyämiähi näy missä?
Vartin pääst tule kellane paku pihal ja siin kaks miäst. -Mee meinatti pittä yks vapapäiv, tuuma toine. Mää siihe, et se on tiätty hyvä asi ja oikke, mut ko mul sanotti, et te tulet tänäaamust.

??

Katotti sit yhres mesta. Sovitti, kui laiteta ja mist mitäki löyty. He oliva hyvin kiinnostunei ja lupasiva, et kyl he vaa tule. Joskus.

Sit soit see, kenen kans olin asian sopinu. Hän pahottel, koit laitta miäste syyks. Puhel, et ens viiko aikan valmistu. Et jos tiistan alottaissiva. Ko hänenki mökkis tarttis jouluks tul valmiks. Et nee siin välitöinäs käyvä sit meil.

Jaa-a. Ans katto kui käy.

ennätykselist

Mahtak oll ennätys tämä tauko? Ei mikkä suunnitelttu, mut elo o niimpal kiihtyny ja mää hirastunu, et en ol saan missä välis aikaseks eres kurkat tänn, saati sit et olissin kirjottanu.

Mailma mene ettippäi eikä kysel mult luppa. Tavarakarottamisest en ol luapunn, mut jäin kovaste sarast kuukaures. Joku järjelline keino täyty oll ylimäärän hävittämisse, ei siitäkä mittän tul jos kaiken viä kaatiksel.

Ole täsä välis saanu voimi luappu yhrest velvollisuurest, mist ei enä pitkä aikka ollu ko harmi. Se helpot koht, ol niinko olis keventyny ruumiski eikä vaa sialu.

Sit, kuulkka, olen saan toimeks jotta erinomast: pyhäaamuste tule kaks reipast miäst (toivo mukka) naulama lauroi sauna seinäl. Mää saan vihron sen pahukse kylpytornin valmiks ja rakenustarkastaja tytyväiseks. Mul o ain näättäk huan omatunto ja kimaroitten tuskissan lautakunna kokkoukses, ko hän harmittele ja noitu veteli rakennuttaji ko ei hoir asioitas kuntto ja rakennuksias valmiks. Nyy voin sit ruvet nyäkyttelemä tiätäväisest ja huakkalema ihmiste hualimattomuut, ko oma piha on klaari.

Ja jos ne miähe ova nii reippai ko mul o luvattu ja tekevä hyvä tyät, mää pirä heijä pairahelmastas kiines niin kaua, et he tekevä mun torppan uuren katon keväste. Tämä saat tekki laitta ehtorukkoukse lisseks, sill et tämä on tärkki asi.

Muuto o ollu, niinko sanott, hiljast kiirut. Paitti, et luulin jo et olin kuallu taik ainaki muuttun haamuks, ko usseman kertta käve nii, eten meinan pääst kauppan taikk pois. Ei, vaik kui seisosin sen ovikameran eres keekoilemas. Ovi ei häälättänykkä. Juur ko päätin, et ruppen huitoma ja huutama siin klasi eres, ovi ruppe iha hilja raottuma ja hyvi rauhalisest mun etten tul semne rako mist pääsin livahtama. Ja tämä tapattus usseman puari oves, nii et kyl vika vissi minus oli eikä ovis?