tiistai 1. joulukuuta 2020

laiskottaa

 Olen koko aamun vältellyt ajatusta, että pitää lähteä ulos. Ulkona sataa ja juuri nyt se tuntuu tympeältä.

Koti on melko jo hyvässä järjestyksessä ja siivottukin kertaalleen. Valohärpäkkeitä on asennettu sekä ikkunoihin että parvekkeelle. Kynttilöitä poltan joka ilta, väliin päivälläkin.

Silti tuntuu että kaamosaika lamauttaa eikä oikein pääse vauhtiin. Sekin on epäselvää mihin sitä  vauhtia tarvittaisiin, mutta jotenkin tuntuu vaan tahmealta.

Uudella paikkakunnalla ja koronan riivatessa ei oikein ole sellaisia tapahtumiakaan, joihin on tottunut.

Turha syyttää syksyn harmautta, koska pidän tästä ajasta. Turha syyttää koronaa, sillä olen mielelläni omissa oloissani.

Syyllinen löytyy korvien välistä. Tuntuu että päivä on mennyt hukkaan, ellen ole tehnyt mitään "hyödyllistä". 

Hyödyllisyyden määritelmä tietysti vaihtelee, mutta jotain pitäisi saada "aikaan". Tämä on siis edelleen vain sopeutumisvaikeuksia.

Koirat, joita on tällä hetkellä taas kaksi, onneksi sopeutuvat hyvin laiskuuteeni. Eivät nekään juuri sadeilmoja rakasta, joten riittää kun käymme pienen lenkin ja jatkamme laiskottelua.



Ei kommentteja: