tukk hyvi?

Mun o jälles tukkan kasvan nii et tarttis men leikkauttama. Se on taas siin pituures, et se o vaaralline.

Varsinki tämsel tuulisel ilmal tukk o haitaks. Ja on se kerra mun peljästyttänykki melkke henkettömäks, saunas.
See ol enne erellist tukaleikkut. Olin saunas kaikes rauhas, istusi löylys ja mitä mahron ittiän venytel ko yhtäkkin joku lätkäse mua takapuale. Peljästysi nii jessuksest et meinasin tipatta lavolt, ko luulin yksi saunovani. Mut sit ko tokentusi, ni huamasin et see ol mun lettin ko ol ojentunu nutturast ja läväs mua kankul. Olin saunan tullessan ottan hiusneola pois tukast ja see pysy jonku aikka koos ilma pinnejäkki, täsä tapaukses aika kauan.

Usseman kertta olen jääny tukastan kiines trekoolis, yleensä ruusupuska taik sit omenpuuhu. Välist tukk sekko ruusunpiikeihi nii lujaste, etei meina lainka irrot. Yhtä ei paran hermostu, siit seura vaa se, et päänahk on kippi ja tukk entist enemä takus ruusun kans. Jos Takkupää on jossa liki, huuran häne appu, mut ussemite jourun itteksen selviämä. Semse sessio jälkke ruusus liahu pualmeetrissi haiveni mont päivä.

Kerra meinasin peruutta kaupa akkunast sisäl tukkan takia. Ol tuuline ilma ko tulin kaupast. Kiiruki ol olevannas ja heitin kauppakorin takalaatikko ja hyppäsi auto. Tiärät kui tuul pyärtele autos ko ava ove. Pistin auton käymä samal ko kiinniti turvavyä ja sit peruuttama pois ruurust. Ko mun pit käänttä päätän ja katto taahan, ni kerra vaa nykäs ja satus nii jumalattomaste et kaasujalk oijentus. Tein pualympyrä ja olin menos takaperi kova vauhti kaupa akkunat kohre ko sain jala jarrul ja auton toppama. Sit aukasin ove ja kokosi tukkan pois ove välist, oroti hetke aikka et syrän laskeutus oikkial paikalles ja läksi hissukses kotti.

Mut eilä tein enkat täsä asias. Olin aamuste laisk enkä viittin laitta tukkatan kii ko annon sen liahut pisi selkkä. See jäi aamusten koht pikkula ove väli.

Sit keskmäine perikunnast tul käymä ja mee piretti saret tuvas ja meil ol mukava ja kaik men hyvi. Hän läks kotti hiuka enne ko sare lakas ja mää lährin trekooli vähä jalottelema. Ensiks tuul heitt mun tukkan omenpuu oksal, mihe se kiärtys jäkälä joukko lujaste. Ko see ei muuto irronnu, ni taitoin oksast palan ja sit onnistus kirvottamine. Sit käven saunas jolla asial ja ulostulles tukk jäi jälles ove väli. Meinas niska nyrjättä.

Niin ko see ei olis ollu tarppeks, ni ehtost ko tultti Sohvin kans paserult mun ol tukkan jälles oves kii. Täl kertta se tarttus jollan käsittämättömäl taval ulko-ove. Mää olin sisäpualel Sohvin kans ja mun tukkan ol yksnäs ulkopualel. Eikä se nykkä mukavalt tuntunu. Taas kerra siunasi sitä, etei mul ol naapurei. Jourusi menemä takaperi ulos ovest, pää ol iha liki ovi ko tukk juutus viäl johonki ruuvinkantta sisäpualel ja kopeloimal irrottelin kuantalo ovest. Munst tuntu, et Sohvi nauro.

Tulinki siihen tulokse, et on paremp ko reera pääs aamuste, ni ei tarvit kiroill koko päivä eikä päänahk karvastel.

elvytyst

No ni, pyärtykä ja lakakka henkittämäst, mää voin elvyttä! Sain semse ajokorti eilä.

Olen ollu kaks päivä ensiapukurssil. Meil ol semne porukk siäl, et heikomphermoset ei olis kestän kuulustel ja joku potilas olis tositilanttes saattan oll vaikeuksis. Mut kovaste puhkutti ja pumpatti Antti ja vaik hänelt välil irtos pää ni luulen et hän ol kurssi lopus yht tytyväine ko muukki.

Luannolliseste jutu oliva toine toistast verisemppi taik tramaattisemppi. Kaik mahrollise kumminkaima avomurtuma ja melkke-men-henki-tapaukse tuatti julki ja reedatti. Huumor ol mukan koko aja ja sai kaks päivä kuluma mukavast.

Olen ussema vuatt akiteeran ihmissi osallistuma tyäpaika järjestämi koulutuksi, mut aika huanol menestyksel. Ensiaputairot on asi, mikä täyty ol tyäkaveril. Ittel ei ol nii väli... No, suurin osa sentä ossa tärkkemä asia, niinko juur elvytykse ja avu soittamise.

Ai nii, se Antti. Meil ei siis ollu enä Anne-nukke, ko Antti. Hänel ei ollu jalvoi eik kärei, pelkkä rintakehä ja pää vaa. Nava al ol viisar mikä tartti saar heilattama. Ko oikken pumppas ni kyl heilatt. Kiva kaver, vaik pää oliki hiuka hölläs.

palautuksi

Hyvä uutine heti alkku: palauti kirjaston kirjat ajois viime viikol. Iha sattumalt.
Meil ol näättäk kulttuurseuran kokous kirjastos ja ajattelin et hoiran kaks asia samal reissul. Onneks muistin, sil et satus olema viimäne palautuspäiv.

Takkupää sano munt kirjasto mesenaatiks ko nii usse jourun vähä maksama sakkoi. Kerra hän kysys, et eik tulis halvemaks osta kirjat kirjakaupast...?

Mun trekoolin on palautunu kans kahre vuare takasse vaihesse. Ei siis kovin kummosse, mut ainaka se ei enä huanone. Monest asiast olen luavuttan senki suhte, mut lopuist koitan pittä kii. Mul on tärkkiä pääst joka päivä kiärtämä ympärs ja kattelema, ko kasvu eristy. Viime vuannaki se oli ensmäne asi minkä tein ko tulin sairaalast kotti, saman päivän ja kaks kertta. Tual puiston pualel meinasin tuuskatta nokillen ko toinen köpp vajos myyränkolo.

Ja viäl: mul tule kynnet takas. Ainaki näyttä silt eikä ainaka enä murene. Ne rupesiva tos maaliskuus murenema niinko pakases ollu muavi. Ihan nysäks joka sormenkyns. Oli melkke hualissan, ko en saa mittä tehryks ilman kynssi. Mul on ain ollu vahvat ja kovasten kasvava kynne, nii et nyy ol valla merkillist ko näytt et jää pelkä sorme vaa.

Tulin sihen tulokse, et mul o joku epätasapainos ja alotin vitamiinkuurin. Lisseks hiarosin rypsiöljy sauna jälkken kässin. See o muuto kummallist, kui teelusikalline ruaköljy imeyty näinkin piänin kässin ko mun. Hetken pääst ei ollu käre enä eres rasvasen tuntuset. Nyy hiljalles näyttä, et kynne ruppeva kestämä, halkkeme kasvava ulos ja reuna ova ehjä. Enä ei jää tukka pestes sorme kii, niinko viäl kaks viikko sit.

Olen tämän päivän kototöis, ko loppuviikko mene sorvamol. Tule sitteki liiaks ajamist, mut sitä ei voi nyy autta. Olissin miälellän menny töihi, koton olemine on tylsä ko ei pyst muuhun ko kuljeskelema ja välis hetke istuma. Ain ei jaks lukke eikä mikkä muuka huvit. Töis olis ihmissi, vaikken muuto voi siäl yhtä paremmi.

Yäl ol satan jälles. Aamul taivas ol semse muatone, et tule ukoilma, mut se men vissi jonnekki muuhal. Nyy aurink vilatta sillon tällön pilve raost ja tuule. Trekoolis tuaksu hyvält, kirsikka ja päärynä kukki, marjapenssat kans. On vaa niin kylmä etei pörrinkäissi juur näy. Jos ehtost on ruaho kuivan, ni täyty koitta sitä hiuka lyhenttä.

Palata siihen sit.

johratust

Olettak huaman, et ko joku asi ruppe vaivama, hualestuttama taik muuton tuntu et sil tarttis tehrä jotta, ni se tule vasta iha joka käänttes? Oteta nyy esimerkiks vaik auto. Ko see ruppe kronklama ja ruppe hunteerama, et tarvitisik vaihta uutte ja kummosse, ni kyl ruppe vaihtoehroi olema.

Mene ruakkauppa, ni iltapäivälehre lööpis luke: "uusimmat autot vertailussa". Lehtihyllys on samal viikol kaik autolehret halvennukses. Torikaffilan huru-ukot kina päät punasen, mikä auto kannatta osta ja mink tähre (vaikkei kellä ol eres ajokortti). Hammaslääkäri orotushuanes o kaikis lehreis artikkelei juur autost ja sen valittemisest. Taik autoilevist naisist taik autoilun turvallisuurest yleiset ja erityisest. Kottimennes o postlaatikos viäl vissemäks varmureks kahre eri automerki asiakasleht, ja osuuskaupa jäsenetun lisäpoonuksi autovahettajal. Ehtost tule telkkarist formulakisat ja joku ajokaluohjelma eikä muut kanavat näy.

Onk joku viäl sitä miält, ete yläkerras piret meist hualt? Mää ole jo aikka sit torennu, et taivaisän tiarotussysteemi hakka mennen tullen kuukle. Kysymys on enemä siit, ossak otta vinkist vaari ja huamattek sitä ei-ain-nii-hianovarast opastust.

Meil o jatkuva taistelu käynnis, ko munt ohjata vaik en siit lainka tykkä. Uskon kyl, et see on mun omaks parhaksen, mut silti tahron tehr niinko itte haluan. Ja saanki tiätty, mut se on yleensä se vaikkemp konsti. Helpomp olis antta periks ja tehrä niinko neuvota.

Joskus on vaikkia tiättä, mikä olis parast. Ko ei ol suara kahresuuntast keskusteluyhteyt, ni koska ei voi oll varma, onk ymmärtän oikke. Mää ole mailma huanoin ottama vaarin vihjauksist, en myäskä harrast niit itte. See aiheutta tavan takka hämmennyst. Ihmisil ei sais sanno asioi nii suara, ne järkyttyvä siit. Yläkerras ei olla pali hualisas mun järkytyksestän, hee antava soitta täysil jos on tarvis.

Mul on ny alkan joku uus kurssi. Mul marssiteta ette miälentyyneyt, itteskehittämist ja elämämuutost nii et koht jään aamuste peito al enkä nous lainka oppima. Luulin eilä ottanen kirjastost pari puutarha- ja sisustuskirja. Eikä mitä, molemmis ol hyvi filosooffine näkökulma aiheesse. Romskut mikkä otin kans mukka, nouratta sama linja.

Kaik uuret plokit, mikkä olen löytän, on jollan tappa seestynei taik sihen pyrkivi. Onneks on takuuvarma Vilukissi, kenel o kontit tukevaste maas. Häne plokis pitä munki miälenterven. Taik miälellän terven taik miällyttäväste terven. On mont muutaki riamastuttava tuttava.

Toisaltas orotan suurel miälenkiinnol, mihen tämä päätty. Mitä mun tahrota tekevän? Sen verran olen päässy kuusal, et jottalai muutost on tulos, mut mitä se mahta olla? Joku katastrooffi tiätyst ensin tarvita, en mää muuto mittä saa aikaseks. Toivottavast ei kumminka mittä luannomullistust taik onnettomuut, mialumi semmone vesilasimyrsky vaa, vaik nee ottaki enemä sialun pääl.

Jos saa toivot.

murhelist

Eilä on tapattun kamali: Lillin pennuist on kaks kuallu. Kasvattaja oma koira ol päässy pentuhuanesse ja kui hän sit oliki tullu niin tehneks, kiltt koira muuto, ni hän ol purassu kaks poikka henkilt. Flikkpenikk säästys sentä. Lilli ol ollu hiuka merkillise muatone ko hän ol haken poikkias, mut oli sit tyytyn jäljelljäänesse.

En syyt kettä, en koiraomistaja enkä koira. Näit vaa sattu. Se ol suur harmi kaikinpualin, ko näit pennui o orotettu ko kuut nousevaks. Poja oliva menos ulkomail ja flikast oroteta suuri. Mut ain ei men niinko suunnitella.
Niinko sanott, kysenen koira on kiltt. Mikä olle hänen päässäs naksahtan ja ollek hän katton et semse piäne mönkijä ova vaarallissi vai peräte rotaks luullu, ko hän o hyäkänn. Myyriks mä itekki niit sanosi, ko ne oliva juur myyrä färissi ja niitten turkki ol ko paksu sametti.

Ittellän on tänäpe eine paremp päivä. Ei tarvinnu otta keppi föli ko läks ajama töihi. Saatei siit köpist ajamises mittä hyätty olis.

Keskmäine poik soitt ja puhel, et hän ol pistän mun ulkosen kovalevyn pakkasse. Sen, ko hajos joku viikko sit. Sit hän yrittä siirttä silt jäätynelt levylt tiarot taltte ennenko se sula.  Saa nährä, toimik semnen konsti. Olis kyl kiva ko sais eres osan tiarostoist taltte. Kovalevy on entine joka tapaukses.

Sitä vett tule kuulkkan porsto ja vintirappu nii etei ikä enne! Ämpärit ja pesofarit on täys ja latti märkä. En uskall ajatellakka kuippali sitä o vintis. Kyl se pressu täyty korjat äkkiste, muuto mun täyty asentta viämär. Ja palkat tuamar, kukatiäs.
Mut piiput vetä hyväste ny ko pääsivä alkku. Ei tiätty ihan kohisemal ko ova viäl märkki mut vetävä kumminki. Täyty vissi soitta muurmestaril et lakka murhettumast, savuhaju o jo vähentyn.

-se sinitiaine hävis taistelu ja pöntös asu nyy kirjosiapon frou. Häne moniavioine ukkos läks hööpöttämä muit naissi, niinko niitte tapa on. Siappojenki.

riamumaister

Meijä Sohvi tul eilä kotti sertifikaattin kans, ruseti ja pokaali fölis. Ei hän kuulem niimpali kaunemp ollu ko toise, mut ko hänt ei sare haitannu lainka, ni hän esiinnys reippaste ja voitt. Paras narttu kakkone, jos joku sattu tiätämä mitä se tarkotta.

Sit hän nukus koko ehtopäivän, niinko ain näyttelyreissu jälkke. Vaik ei kaukemal käyny ko Raumal.

Hän tul nii aikasi kotti, etten kerjenn siivoma lainka. Hätines ehrin käyrä kirkonkyläs multaostoksil kaatosattes, sit Sohvi jo tuatti kotti. Juatti sit yhres pokaalkaffet, taikk hän sai piänen kermatilka, itte laitin kaffet joukko.

Ehtopäiv meni kasvihuanen kans askaroires. Pesin sen puhtaks leväst ja perkasin ämpärillisen vesiheinä sisält. Ko se ol ilma kattolevyi viimässuven, ni vesihein ol siämentänny koko lattian täytte. Hiakast sen onneks saa helposten pois. See ol kyl nii mehevä, et mun tul kanoi ikävä. Hee olis tykänny ko olissiva saan nii mehevä vesiheinä nokittavaks.

Eiläses sanomas ilmotetti jälles maatiaiskanan poikki myytäväks. Sama piikkiöläist kantta ko Tyyne-vainaki. Jos mul olis se talvikanala ni olissin soittan ja varannu kymmenkunt tipo. Vissi sentähre mul ei sitä kanala ol.

Ko olin kasvihuane siivon ni laahasi sin niit kasvusäkei ja istuti kaik ykstoist tomaatintaint ja sen hassumaisen kurkun. Nyy on sit hualt ja vaiva, et saa syätävä omast pihast. Kesäkurpitsa ja jottalai salaatti mahruis viäl, ko vaa hake lissä säkei.

Suuri traamoi näytellä mun trekoolinpualesen akkunan takan. Siin o linnunpönttö ja tänä vuan siin asu sinitiaine. Ainaki viäl. Hänel on kova vähti, ko kirjosiapot tahtois pessi samas pöntös. Talitiaine muina hävis siappoparil ja jourus luavuttama pönttös, mut sinitiaine on jo yhre siappoparin karkottanu, kui käyne tämän kans. Tekis miäli puuttu asia, ko sinitintil taita ol jo poikassi, mut toisaltas luanno kulkku on paha puuttu. Täyty katto viärest vaa kui sitkemp voitta.

Paitti et tikka mun tule komennettu ja uhkailttu. See mokoma hakka pöntöt rikk ja viä pikkulinnute poikase. Kamal kyl ni munt ei haitta se poikaste viämine niin pali, tarvitte tikanpojakki ruakka, mut ko se pöntö hajottamine. Jos laitta pellinpala lentoauko ympärs, niinko Takkupää viimeks teki, ni see hakka pöntön kylkke reiä. Vandaalitikka.

En lakka ihastelemast puutarhan kauneut. Vaikkei siäl kuki ko helmililjat ja vaahtera (narsissit tiätty) ni se on kaunis ja tuaksu hyvält. Sare jollan taval korosta sitä kauneut, saa ruaho ja lehret viherkäisemmiks ja linnunlaulu kirkkamaks. Ja ajatus siit, et kaik ihanuus on viäl eres, saa miäle riamuttema.

Heti, ko aurinko paista pari tuntti, puhke herelmäpuut kukka. Nee on täys suuri knupui. Hyvän kakkosen tule sit voikuka ja niitte niittämises mene kaik ehtot muutaman viikkon, jos tahto saar ne pysymä kuris.
Mikä siin olle, et voikuka ova kaunei ja kesässi kaupunki puistois ja karuvarsil taikk sorvaamo airaviäres, mut omal pihal ne ruppeva kiukuttama?

Pensastasku tosa akkunan takan on ny vissi sitä miält, et istun häne reviirilläs kirjottamas. Täyty menn toimittama jotta hyäryllist et hän voi jatka pesärakennust ja rouva liahakointti.

yksnäs sattes

Tääl olla, ulkon sata mikä on kiva ja kovaste orotettu asia. Ajattelin yrittä satte välis tehrä hiuka töit trekoolis, kukkamaa on täys jotta kirjavalehtist rikkaruaho. Kasvihuane on viäläki pesemät ja monttalai muutaki homma olis tiaros.

Nyy o hyvä päivä imuroira ja tehrä nua ulkohommat ko Sohvi läks näyttelyreissul. See ei tykk siivomisest eikä suastu olema sisäl jos mää piänes sattes häärin ulkon. Sit se istu märkän mun viäres ja palele. Nii et nyy on hyärynnettävä tämä sopiva tilaisuus.

Välil jourun ottama kepin tueks, mut hiljalles ja piänis eris saan tarppeliset toimeks. Enimmä aikka viä saunaveret, nee täyty laahat ämpär kerrallas. En kyl tarvittekka ko ämpärillise kylmä vet, mut pata täyty olla täys ennenko sen lämmittä.

Tykkän sarepäivist, varsinki nyy ko ei tart murhettu vuatava katto. Hanslankar lait pressut katol, mut nii taitamattomast et sitä ei ymmär. Mul on katol kaks 10x6 metrist pressu, niitte välis kaistale rakennusmuavi ja silti se ei ol peitos ja vesi valu porsto lattial. Olin laskenu, et yks pressu peittä piipputte ympärykse ja välin ja riittä räystält yli katoharja. Ko laitta lailes.

Yritin kyl selittä ajatustan hanslankaril, mut ei hän ymmärtän taik kuunnellu. Eikä häne oma järkes puhun mittä. Taikk sit hänel ol jotta semmost tiatto mikä mult o jääny huamamat ja mikä ei näy alas.

Talo näyttä nyy semselt mammalt ko meina ruvet pissimä puska, helmat korkkial. Suure pressuhelma läiskyvä tuules ja piippuje ympäril o krympätty isot kasat. Olkko ny, elokuus piräis asia muuttuma.

Saa nährä, keksink ikän ratkasu tähä elämisse. Tuntu et mitä kovemi mää yritän, sitä kamalammaks mene. Olen tätä ennenki hunteeran. En kumminka viäl suastu luavuttama, ainaka tänä. Huamen voi oll toisin.

Josta luin eilä hauska horoskoopin. Siin käsketti porskuttama ettipäi ja jättämä ruumiitte laskemine niil, kon tuleva peräs. Iha semmost jälkke tuski synty mun kulkemisestan, mut ettippäi mennä eikä taahan katota.

sitä sun tätä

Hiukka veny nämä kirjotuste välit. Ei silti et mul mittä ihmelist olis tapattunukka.

Lillil on kolm penikka. Kaks paksu poikka ja pikkarainen flikk, siävis myyränahkasis turkeis kaik. Käve heit kattomas, mut en ollu kaua, ko Lillil ol vissi ollu ikävä ja hän olis tahton lähti mun mukkan. Ehroti et hän viäl jonku aikka tissittäis niit vauvassi ja sinn hän jäi.

Sohvil o ollu koton kova kiirus. Hän on toiminu tyäjohrollisis tehtävis sekä piipumuuraukses et airarakennukses. Molemma sujusiva hyvi. Paitti aita on viäl alkutekijöissäs eikä toinen piippu verä savu ulos.

Taikk vetä see, mut vaa toisest uunist. Kamari uun lykkä kaike sau sisäll. Tyävaattenikki haiseva ko savusilakk.
Muurmestar rupes koht, ko ensmäne piippu oli valmis, ällämä et laiteta pessän tuli, et nährä kui savu mene. Mää pöljä tottelin ja pisti pussillise männynkävyi pessä ja palama. Kerranki sytys laakist ja savu tul ko turki hihast. Ensin kamari, sit tuppa ja lopultas koko huusholl ol savust harma. Piipunpääst ei sanottavaste haikaillu.

Mul tul kiirus aukast akkuna, joutusi repimä liimapaperi ja tilkke pois et sain klasit auk. Sit ol pakko menn ulos ete pyärtyn. Ulkko kattote näyt silt, et sisäl on tulipalo, ko akkunast tul sakkia savu. Mut piipust ei.

Muurmestar kamaloit, hyppäs ko kankkaluaja eikä tiänny mitä olisis tehny. Lopultas hän kraapes ne palanu kävyloput ämpäri ja kiikut ulos, mut vahink oli jo tapattunu. Oi ko hän ol murheline ja pahoillas. Ihan syyst kylläki, sil et viäl myähä ehtost ko ei enä voinu pittä ovi ja akkuni auk, tunnus etei voi ruvet nukkuma taikk ainaki on aamusten pää kippi.

Lohruti muurarparkka ja puheli et tekeväl sattu. Tiärän et hänt harmitt oikke aika pali enemä ko näytt. Tomne klumm käy kunnian pääl. Joten olis nähny kuippali hänt harmitt ja joten tuntis hänt, olissin epäilly et hän ol savuviinoi vaill :)

Mut mitä siit, piiput on komiat, suarastas kauniit. Ne näyttä silt et ne on siäl ollu alust saakk. Ajatelkkast, tiilitehras teke semmossi tiilei, ko näyttä iha käsilyäryilt! Kropopintassi ja juur oikkia färissi. Kyl o miälen hyvä.

Katto tehrä sit heinkuu lopus. Sihe saakk eletä pressute al.

Ilma lämpesivä äkki ja sen huama trekoolis. Päärynpuu ruppe jo kukkima ja kaik muu seura peräs. Tarttis koko aik ol viäres seuramas, etei jää jotta huamamat. Joka aamu ja ehto kävelen ympärs trekooli ja tarkastelen joka penssa ja puu.

Kasvihuanes on kolm tomaatti ja kurkuntaimi orottamas istutust ja naapuri emänt lupas tuar viäl lissän tomaatei, ko hänelt o jääny ylitte. Onneks en ostan enemppä taimei.

Mun ei pitäny laitta kesäkukkassi tänä vuan, mut kaks piänt orvokki tahros välttämät tulla meil ja otin heijän kaveriks pari lopelianplanttu kans. Ne orvoki oliva semssi hennonvaalevanpunassi, en ol enne nähny semse färissi. Otan niist joskus (!) kuvan ja piipuist kans.

Meijä Henril on tänä syntymäpäivä, sen tähre o liputettu koko päivä. Olissin liputtan minäki mut on viäl flakuraak ostamat ni en voinu. Katal kans synttärionnittelut, muistin sunt kyl mut en muistan onnitell oikkian päivän.

En tiär viittink mainitakka, mut olin sairalas vuastarkastukses eikä se murtuma mun leikatus niveles ol viäläkä parantun. Pahimmas tapaukses jourun uurelles leikkaukse. Nyy olen taas tyäkiallos ja entist huanommas kunnos.

Muuto mene loistavast.

päivittely

Nukusi aamuste nii makkiast, et tyäkaver pääs yllättämä ja herät mun seittemä aikka. En muist kosk olis semmost tapattun viimeks.
Mul on nyy semne hiukan pöllättäny olo, ko heräsi nii äkkin. Taikk kyl mar kaik äkki herävä, mut mun tarvitte saar rauhas aukast silmän, tunnustell oloan ja niinko asettu olemaha ennenko nousen ylös. Tomne yhtäkkine hyppämine pystö enneko silmäkkä on kunnol auk teke päiväst jollantaval sekavan. Mun päässäni siis.

Joo'o, on se joskus muistaki syist sekasi. Myännän.

Ole ollu kiirune mukaval taval enkä sen tähre ol käyny tääl avautumas. Puutarhahommat o sujunu aika hyvi, vaik olenki ain jälkke kippiä. Takkupää uhras pyhäpäivän mun kans olemisse ja mee saatti monttalai semmost tehryks mihe en olis yksinän pystyn. Kasvihuaneki on nyy korjattu ja pensasmustika siirretty paremppa paikka.

Olen myäs tilannu airaseippäi, saara trekool lailles airatuks et lakka rusako ja peura  tramppamast siäl. Taikk paremminki koirat pysy pihas mut saava isomma alue juaksentelemist varte.

Lilli läks eilä mammalomal, mee Sohvin kans oroteta uutissi tääl koton. Sohvi käy ain ulos mennes haistelemas portil, et meniks se äite varmasten täst eikä ol tullu takas. Vähäkoira vaikutta hiuka yksnäiselt ja olenki ajatellu et otan hänt taas mukka ain ko on mahrollist.

Nyy on piiput hajal. Kamal kasa rikknäissi tiilei on kamari akkuna all ja katol on pressut tellinkeitte pääl. Ens viikol piräis muurmestarin sit tulema.
Samas revitti porston sisäkatto auk ja otetti märät villat pois. Mut siält tul pehu ja roska! Mee olin ko riihelt tulos ko tyä ol tehty. Se saa oll nyy loppukesä saakk auki et kuiva, sit laiteta uuret täyttet talveks ko kato on kunnos. Nyy jos viäl katto vuata ni see valu suara porsto lattial, ei muut ko ämpär al vaa.

Yhtä ei tullu home taikk lahosiäne haju ko avatti katto. Olin hiuka peljänn et se olis ruvenn märäntymä mut onneks nii ei ollu käyny. Yks hiirvainaja löyrys ja ampiaisenpesi muutama, siin ol kaik mitä kymmene vuaren aikan ol porstovintil kokkontunnu.

Olen sentä kerjenn tänäaamuste lukema sanomlehren ja mun pist silmä yks juttu. Lehre mukka vaan kolmasosa vanhemist pistä lapslisät säästö kakarittes tileil, kaik muu käyttävä ne elämisse. Kirjotukses ol hiuka semne sävy et tämä olis vääri ja et mukula ei opi säästämä ko vanhema ei näyt esimerkki.

Ensinnäkkä en ymmär mil taval nämä kaks asia liitty toissis, sil et vaik vanhemma ei säästäiskä lapslisi voi ne silti opetta lapsilles rahankäyttö.

Ja toiseks, sillon nelikymmentluvu lopul, ko lapslisä ruvetti maksama, se tarkotetti nimenoma äiteil käytettäväks lapsen tarppeissi. Voi oll sattuma et ruvetti puhuma lapslisäst eikä äitenpalkast, sil et semmostaki sanontta sillo viljeltti. Tarkotus ol helpotta perhen toimentulo, ko äiten ol huan käyr töis jos ol enemä mukuli. Ja olen kyl sitä miält, et jos on vara säästä koko raha lapsen tilil, ei sitä tarvittis nosta lainka. Semne ajatus, et yhteiskunt tuke jonku säästötilin karttumist, tuntu kummalliselt. Vaik säästämine sinänsä o hyvä ja tarppeline asi.

Muut huamautettava en löytän, tv-liitte sanaristiko täytin.

Ulkon o nii satte muatost et tarvitte menn hiukaks aikka kokkoma tiileskivei pois akkuna alt. Ehjimmist laron kasvihuane lattia, rikkeny kokkon kassa ja istutan pääl kivikkokasvei. Kuvi tule joskus.